perjantai 13. tammikuuta 2017

Esivanhempien rippikirjamerkintöjä tutkimassa

Rippikirjat...sellaisia nyt tutkiskelemaan.

Kirkkolaki vuodelta 1686 määräsi, että jokaisessa seurakunnassa oli pidettävä rippikirjaa. Tätä lakia saamme osin kiittää erinomaisista mahdollisuuksista tutkia Suomessa  sukuja! Rippikirjoihin merkittiin yleensä noin kymmenen vuoden ajanjakso ja siinä oli mainittu ripin käyneet seurakuntalaiset sekä kylittäin että ruokakunnittain. Tapa merkitä tietoja vaihtelee jonkin verran seurakunnittain. Samoin vanhimmat rippikirjat 1700-luvun alkupuoliskolla eivät ole vielä yhtä tarkkoja kuin 1750-luvun jälkeiset.

Rippikirjoihin merkittiin aluksi kinkeripiireittäin, myöhemmin  1800-luvulta lähtien aakkosjärjestyksessä tietoja seurakuntalaisista. Rippikirjan sivut täyttyivät tilallisten nimimerkinnöistä, joten oman talon omistaneiden ja paikallaan pysyneiden  seuraaminen rippikirjojen kautta on helpointa. Tilaton väestö - torpparit, mäkitupalaiset, sotilaat ym. merkittiin joko omille sivuilleen tai sen talouden yhteyteen, jossa he kulloinkin palvelivat.

Ensimmäisinä rippikirjan sivuilla mainitaan yleensä talon isäntä, emäntä, lapset sekä heidän puolisonsa. Mitä nuorempi lapsi, sitä peremmällä listassa. Pieniä lapsia ei kirjoihin merkitty. Loppuun liitettiin palkolliset, piiat ja  rengit.

Rippikirjoista selviää  usein henkilöiden syntymä- ja kuolinvuodet.  Tosin niissä saattaa olla heittoja verrattuna kastekirjan merkintöihin. Lisäksi kirjoista saa tietoa sosiaalisesta asemasta ja sieltä löytyy myös muuttomerkintöjä, kuolinmerkintöjä, mainintoja aviottomista lapsista ym.

Kirkollisella elämällä oli hyvin keskeinen  ote ihmisten  elämään menneinä vuosisatoina. Perimmäinen tarkoitus rippikirjoilla oli se, että pystyttiin seuraamaan seurakuntalaisten hengellistä elämää.  Voitiin kontrolloida jokaisen lukutaitoa ja kristinopin hallintaa. Alkuaikoina tyydyttiin ulkoa opetteluun. Ehtoolliselle päästäkseen täytyi osata Katekismuksen opinkappaleita ulkoa.  Ilman ehtoollisella käyntiä taas ei päässyt vihille...Vähitellen alettiin vaatia myös sisälukutaitoa. Sitä kontrolloitiin jokavuotisilla kinkereillä. Kaikki tämä merkittiin kirkonkirjoihin.

Otin tutkittavaksi siippani esi-isän rippikirjasivun. Tämä esi-isä  tulee sukuun sekä  suoraan siipan isälinjaa ylöspäin että myös hänen  äidinäidin sukuhaaran kautta.  Hän oli Mårten Thomasson Huchta/ Krumpila.  Mårten oli  siipan esi-isä 8 polvea aikaisemmin sekä äidin että isän puolelta. Valitettavasti hänen alkuperänsä  tästä taaksepäin on tuntematon.

Mårten Thomassonin  perheen tiedot löytyvät ensimmäisen kerran  Kaarlelan vanhimmasta rippikirjasta. eli vuosilta 1725-1737 sivulta 75. Rippikirjat kirjoitetiin tuolloin ruotsiksi, mikä tietysti tuo lisää haastetta tutkijan polulle kuten vanha, koukeroinen käsialakin. Aikaisempien vuosisatojen tekstit ovat ymmärrettävästi haasteellisimpia. 1800-luvun kirjoista osa on jopa selkeitä.

Mårten syntyi 1670-luvulla. Se ei kuitenkaan selviä  tästä rippikirjasta. Hänen syntymäajastaan ei ole olemassa dokumenttia. Ei selviä sekään, mistä hän on saapunut tilan isännäksi. Varhaisimpiin rippikirjoihin syntymä-ja kuolinaikoja ei aina  merkitty. Syntymäaika on ns. laskennallinen, eli se on laskettu kuolleiden kirjoista löytyneistä kuolinpäivä- ja kuolinikämerkinnöistä.  

Mårtenin puoliso oli Brita Andersdotter. Myös hänen alkuperänsä on epäselvä. Brita syntyi vuonna 1675. Tämä ilmenee rippikirjamerkinnästä.

[http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kaarlela/rippikirja_1725-1737_mko1-5/77.htm]


Yllä olevaan rippikirjasivuun olen piirrellyt ja numeroinut  kuusi kohtaa, joita selvennän alla.

1. Rippikirjan sivunumero 75 vasemmassa yläkulmassa sekä ripillä oleva talon nimi  "Huchta."

2. Ripillä olevat talon jäsenet. Yleensä ensin mainitaan isäntä ja emäntä, mahdolliset vanhat isäntä ja emäntä,  sitten  perheen lapset sekä mahdolliset vävyt ja miniät. Tässä tapauksessa nimimerkinnät sivun ensimmäisinä vuosina ovat seuraavat:

Mårten Thomasson
Hustr. Brita Andersdotter
Son Johan Mårtensson
Son Jacob Mårtensson
Dotter Margareta Mårtensdotter
Sons hustru Eva Hendriksdotter
Son Mattz Mårtensson

Soldgossen (legokarl) Mattz Jacobsson
Dotter Brita Mårtensdotter
Sold. enka Beata Michaelsdotter


3. Tässä rippikirjassa ei ole ensimmäisissä merkinnöissä vielä mainittu henkilöiden syntymävuotta. Ne löytyvät tällä kertaa oikeanpuoleiselta sivulta myöhemmin tehtyjen rippimerkintöjen yhteydestä (nro 3) vuodesta 1732 eteenpäin.

4. Oikeanpuoleisen sivun yläreunasta (sekä tässä tapauksessa myös saman sivun keskiosasta) löytyy vuodet, jolloin pappi on tehnyt sivulle merkintöjä. Tässä rippikirjassa ensimmäinen merkintä on vuodelta 1725.  Ensimmäiselle riville on tehty merkinnät seitsemästä peräkkäisestä vuodesta, alemmas sivulla viidesta seuraavasta vuodesta. Sivun viimeinen merkintä on vuodelta 1736.

5. Vuosilukujen alapuolella olevista koukeroista ja päiväyksistä selviää henkilöiden  ehtoollisella käynnit. Ensi alkuun voisi ajatella, että mitäpä niistä. Tosiasiassa näistä merkinnöistä saa hyvin selville, milloin joku on muuttanut taloon/talosta. Ja kun ehtoollisella käynti on loppunut, saattaa henkilö löytyä piankin haudattujen luettelosta, ellei ole muuttanut muualle. Esimerkiksi ehtoollismerkinnät isäntä Mårten Thomasson Huchtan kohdalla loppuvat vuonna 1733. Haudattujen luettelosta selviääkin sitten, että hän kuoli maaliskuussa  1734.

6. Vasemmanpuolisen sivun yläreunassa on latinankielisiä tekstilyhennelmiä. Äkkiä katsottuna ne eivät kerro mitään. Tai voisi ajatella, että kukapa noista selvän saisi. Kyllä niistäkin tietoa kuitenkin saa, kunhan malttaa tutkia... Mutta  kontrolli -se on ollut kova: pappi on merkinnyt henkilöiden lukutaidon ja ulkoa opetellut tekstinkappaleet tarkasti ylös. Tämähän on tarkempi  (ja julkisempi) kuin nykyajan todistukset! :) Tuskin osasi Huhdan sukukaan aavistaa, että jälkipolvet liki kolmesataa vuotta myöhemmin kaivavat esiin heidän lukutaitomerkintänsä syynättäviksi!



Asiat, mitä yllä olevan rippikirjan  kummallisista sarakkeista  vasemman sivun yläreunasta selviää, ovat tekstejä Katekismuksesta. Niitä täytyi opetella ulkoa...  Ja  rippikirjassa ne ovat  tässä järjestyksessä mainittuina:

Decal          Symb.           Orat.       Babt.   Abs.     Con.F.        Coen.D.     Orat.     Tab.        L.n.

10 käskyä    Uskontun-   Herran     Kaste  Rippi     Synnintun-  Ehtoolli-    Ruko-   Huoneen-  Sisälu-
                    nustukset    rukous                               nustukset     nen            ukset     taulu         kutaito
                                      (=isä meidän)                                                                                        
                                                                                                                                   
Rippi- eli kinkerikirjan tehtävänä oli tutkia lukutaitoa ja kristinopin alkeiden tuntemusta. Niiden tutkiminen juontaa juurensa jo vuoteen 1665, jolloin piispa Gezelius lähetti kiertokirjeen Turun hiippakunnan papeille. Kirjeessään piispa kehotti merkitsemään muistiin taidot. Papit olivat kuuliaisia piispan käskylle ja osa alkoi noudattaa sitä lähes hetimmiten. Vuoden 1686 kirkkolaissa jo vahvistettiin tämä kehotus ja sen vuoksi monet rippikirjat alkavat jo 1600-luvun loppupuolelta. Monessa paikassa esimerkiksi Isoviha sotki pahasti kirkonkirjojen  pitoa ja osa merkinnöistä myös tuhoutui.

Esimerkiksi tässä kyseisellä sivulla sisälukutaitomerkintä on sarakkeista viimeisenä. Voi tulkita, että tilan emäntä on osannut kahden vanhimman poikansa kanssa lukea välttävästi/lähes tyydyttävästi. Siitä merkkinä yksi x. Isännältä lukutaito on rippikirjan mukaan puuttunut kuten myös nuoremmilta lapsilta tässä vaiheessa. Jos lukutaito olisi ollut parempi, olisi merkintä joko xx, xy tai xl. Merkinnät eroavat jonkin verran seurakunnittain.

Talon yksi  tytär puolestaan on näyttänyt osaavan uskontunnustukset talon muuta väkeä paremmin. Siitä todistuksena xxx-merkintä, kun muilla on xx-merkintöjä. 

Tähän alle laitan verrokiksi saman suvun myöhemmän rippikirjasivun. Tämä Huhdan suvun rippikirjasivu on vuosilta 1843-1851. Huomaattehan kuinka selkeältä teksti näyttää! Talon isäntänä on nyt  Husb. Abraham Jacobsson. Hän oli edellisen rippikirjan isännän Mårtenin  pojanpojan poika.

Selkeistä merkinnöistä huomaa, että Abrahamin puoliso, Hustru Lisa Johansdotter, kuoli jo aikaisin 1842. Hänellä ei näy rippikirjan sivuilla merkintöjä muutoin kuin vasemmassa reunassa risti, mikä kertoo hänen kuolemastaan. Koska kirjan sivu on aloitettu pian vaimon kuoleman jälkeen, hänen tietonsa on vielä liitetty siihen.

Seuraavana rippikirjassa  mainitaan perheen lapset; dotter Brita Lena sekä son Matts, son Anders ja son Eric eli perheen nuorimmat lapset. Muut ovat jo muuttaneet pois kotoa. Tosin muutama rivi alempana on merkintänä dotter Maria. Hän on ollut perheen vanhin tytär ja mainitaan aikuisena erillisenä. Muutama rivi myöhemmin mainitaan perheen vanhimman pojan, Jacobin, perheen väki omana kokonaisuutena.

Syntymäajat erottuvat merkinnöissä selkeinä. Samoin rokotus- ja lukumerkinnät. Löytyy myös esim. mainintoja, mihin kirjaan perheen tytär on rippikirjassa siirtynyt avioiduttuaan.


Mielenkiintoisia tutkittavia. Tosin täytyy olla terävänä, kun näitä tutkii. Virhetulkintojen mahdollisuus on aika iso. Väsyneenä ei tähän hommaan kannata ryhtyä!:)

LÄHTEET: Juuret.org. Rippi-eli pääkirjat. [http://www.juuret.org/node/20] Luettu 1.1.2017.

Kaarlelan seurakunnan rippikirja 1725-1737. [[http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kaarlela/rippikirja_1725-1737_mko1-5/77.htm]
Luettu 8.1.2016.


lauantai 7. tammikuuta 2017

Kruununmakasiini Kälviällä

Tällä kertaa aiheena on kruununmakasiini. Moni hieno rakennus on ajan myötä purettu, mutta Kälviän kruunumakasiini katselee maailman menoa yhä ylväänä keskellä kylää.

Makasiinithan olivat varastoja. Viljan varastoimiseen tarkoitettuja makasiineja oli 1860-luvulla kolmenlaisia: valtion kruununmakasiineja, pitäjänmakasiineja ja myös talonpoikien omia varastoja.

Venäjän vallan aikana  ja osin jo  Ruotsin vallan aikana  kruununmakasiineja rakennettiin Suomeen. Makasiineihin kerättiin  tietty osuus viljelijöiden suorittamasta kruununverosta niin sanottuina kruununjyvinä eli leipäviljana. Ohra tai ruis toimitettiin kruununmakasiiniin, jossa makasiininhoitaja otti  ne vastaan. Kruununjyvien  vastaanotto lopetettiin 1925, kun myös maavero poistui. Verosta sai suorittaa enintään 2/3 viljoina, loppuosa maksettiin rahana.




Kälviän kruununmakasiini on vuodelta 1844. Vuonna 1839 kruunu alkoi vaatia Kokkolan ja Kälviän makasiinien uudistamista ja suurentamista. 1842 kenraalikuvernööri kuitenkin suostui talonpoikien painostuksesta rakentamaan pitäjään oman makasiinin kolmen vuoden kuluessa. Kokkolalaisten kolme makasiinia puolestaan määrättiin korjattaviksi.  Kälviän rakennuksen piirustukset oli laadittu intendentinkonttorissa. Rakennus nousi paikoilleen kälviäläisen talonpojan,  Israel Mikkolan johdolla Iso-Hyypän maalle.  Ennen kruununmakasiinia paikalla oli ollut 1700-luvulta peräisin oleva Puodinmäen aitta, joka purettiin ennen kruununmakasiinin pystytystä.

Rakennus on lautavuorattu vuonna 1897. Punainen maalipinta on punamultaa, ovien väri on keltaokraa ja vuorilaudat valkoista öljymaalia.

Suomi oli ilmeisestikin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä omavarainen leipäviljan suhteen. Ongelmaksi muodostuivat  1830-luvulta lähtien katovuodet. Etenkin 1860-luvulla sadot olivat useina vuosina surkeita. Vuonna 1867 erityisesti kerättyä saatu satokin oli hallan panemaa ja kelpaamatonta sekä siemeneksi että leipään.  Vaasan läänissä  saatu   sato  oli kaiken kaikkiaan   hieman yli puolet vuosien 1861–1870 keskimääräisestä sadosta.

Monet peräkkäiset katovuodet johtivat kriisiin ja monin paikoin elettiin kädestä suuhun. Myös siemenviljaa otettiin vastoin sääntöjä ulos makasiineista.

Kun tiedetään, kuinka entisaikojen vitsauksina olivat nälkävuodet, tuli talonpojille oiva mahdollisuus hankkia  kruununmakasiineista  sinne veroina kerättyä viljaa.  Veroviljasta annettiin sekä  lainoja että avustuksia nälkävuosina.



Suomessa oli 1900-luvun alussa vielä 20 kruununmakasiinia. Makasiinien suunnittelijat olivat usein melko tunnettuja arkkitehteja. Monien kruununmakasiinien piirustukset oli lisäksi laadittu valtion Intendenttikonttorissa.


Makasiinin kivijalassa on muuten  seudun joka talosta kivi puumerkkeineen! Eikä ihan mitä tahansa kiviä. Kun kierrän rakennusta ympäri, en voi kuin ihastella tasaisen paksuja kivipaaseja. Täytyy kyllä nyt etsiä anopin sukujen puumerkit esille ja katsoa, millaisia kiviä he ovat paikalle tuoneet.


Tyhjille jääneeseen kruununmakasiiniin perustettiin viimeistään 1940-luvulla, ehkä jo aikaisemminkin , Kälviän Yhteismylly Oy.

1970-luvulla myllytoiminta lakkautettiin  kokonaan. Nykyään makasiini ei ole aktiivisesti missään käytössä. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole päästetty rapistumaan, vaan ulkoasultaan se on hyväkuntoisen näköinen.

Alla oleva kuva on lainattu täältä.
Kuvassa on sekä kruununmakasiini että pienempi rakennus, joka on  aikanaan ollut pitäjänmakasiini.

'
Hieno juttu, että rakennus on pidetty näin näyttävässä kunnossa. Onhan se huomattava maamerkki keskellä kylää!





LÄHTEET:
Geocaching. Kälviän kruununmakasiini. [https://www.geocaching.com/geocache/GC5QXNG_kalvian-kruununmakasiini?guid=33bce98f-4ae2-4c9e-9814-d23721f3cd3f]  Luettu 18.9.2016.

Hirvonen, Heidi. Tiedon, tahdon vai resurssien puutetta? Suomen hallinto ja syksyn 1867 elintarvikekriisi. Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Talous- ja sosiaalihistoria Pro gradu -tutkielma Maaliskuu 2013. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38855/Gradu_Hirvonen_Heidi.pdf] Luettu 6.1.2016.

Museovirasto. Kulttuuriympäristö. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rapea/read/asp/r_kohde_historia_list.aspx?KOHDE_ID=201088] Luettu 18.9.2016.

Vanhakälviä. Keskipohjanmaan Kotiseutuliite 22.11.1958. [http://www.vanhakalvia.fi/Tarinat/Israel_Mikkola.pdf] Luettu 18.9.2016.

Wikipedia. Kruununjyvät. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruununjyv%C3%A4t]Luettu 6.1.2017.

Wikipedia. Kruununmakasiini.[https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruununmakasiini] Luettu 6.1.2017.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden varrelta

2016
*Raskain vuosi varmaan ikinä, mutta hei - elossa ja  järjissään sentään edelleen!
Tässä muutamia pysähtymispisteitä vuoden ajalta.

*Tasan vuosi sitten vietin vuoden viimeistä päivää ensiavussa. Isäni oli hyvin sairas. Huoli oli kova. Jäi omat uudenvuoden  ruokaostokset väliin, en ollut ehtinyt edes syödä. Pari vesipulloa sentään oli laukun pohjalla...Sisko lähetteli samaan aikaan viestejä Thaimaan vuoden vaihtumisesta ja yritti pitää meitä etänä kasassa. Isälle esitin kuvia siskon perheestä  ratsastamassa norsuilla. Tilanne oli korni. Sermin takana nuorimies oksensi pitkin lattioita. Oli ottanut yliannostuksen huumeita. 

*Hiihtoloman päätimme "vain olla kotona." Viisas päätös, sillä mikään muu ei olisi onnistunutkaan. Siippa sairastui vakavasti influenssaan. Helmikuun loppu oli vasta alkusoittoa sairaudelle. Onneksi en silloin tiennyt sitä. Seuraavat 3 kk hän oli sairaalassa.   Kun teho-osaston lääkäri ensi sanoikseen sanoo, ettei voi taata miten käy... että jos ei muutosta olossa pian  tapahdu, on seuraava vaihtoehto koomaan vaivuttaminen...Tajusin hyvien työkavereiden merkityksen. He surivat puolestani ja kanssani. Halusin olla töissä. Sain sieltä voimaa ja jotain muuta ajateltavaa. Minulle riitti lupaus siitä, että voin jäädä kotiin milloin vaan jos siltä tuntuu. Ajattelin myös, että lapsille on parempi, kun arki rullaa mahdollisimman paljon entiseen tapaan. Tajusin myös, että selviydyin kuin selviydyinkin arjen pyörittämisestä; omakotitalo, lumityöt, lapset, autot, uima-allas,  metsästyskoirat...Ymmärsin  olevani aika vahva ihminen (ne koirat meinasin kyllä moneen kertaan listiä...). Aloin kirjoittaa vihkoon joka asian, miten toimia, kun jokin asia joko talossa tai  autoissa mättää ...Minun pyhä kirjani...

*Maaliskuussa minua pyydettiin tohtoriserkkuni lapsen kummiksi. Lupauduin. Uusin kummipoikani on Jaakko. Kaikki kummilapseni, joita on useita, ovat poikia.  Ristiäispäivä oli meille ilon juhla.

*Pääsiäinen meni Oulussa. Siippa oli siellä tehohoidossa. Poikien kanssa kävimme häntä katsomassa.  Tästä alkoi myös  hidas toipuminen.

*Siippa saapui kevääksi kotiin. Viikon ennätti olla, kun oltiin taas sairaalassa. Tällä kertaa sermin takana oksenteli itsaria yrittänyt nuori. Koin sen hetken hyvin ahdistavana - sermin toisella puolella tahdottiin sammuttaa elämä, toisella puolella taisteltiin kynsin hampain. Sellaista kai se elämä on.


*Siippa pyysi ottamaan yhteyttä ystäväpariskunnan mieheen. Mies tuli käymään ja samalla kertoi, että omassa elämässä tuli hänelle yllätysero. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä. Nainen  oli nuoruusystäväni. Mies otti siipan sairastelun ja eronsa  niin rankasti, että pohti, pitäisikö hänen  ajaa rekan alle ja siipalle saataisiin samalla uudet keuhkot. Pari kuukautta myöhemmin mies soitti. "Ajoin sen kolarin, mutta hirven kanssa. " Ystävämies ratkesi nauruun, kun ensimmäisenä kysyin, että ai keuhkojenko takia...Hengenlähtö hänellä oli ollut hiuskarvan varassa. Mustaa huumoria alakulovuoden jälkeen puolin ja toisin...Oli hienoa todeta, että onneksi jäi henkiin.

*Kesäloma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tai niin toivoin. Ensimmäisenä lomapäivänä niksautin selkäni.  Podin sitä seuraavat puoli vuotta. Nyt pistän sen rankan alkuvuoden ja  elimistön uupumuksen piikkiin.

*Siskontytön lakkiaiset. Leivoin sinne voileipäkakut. Sydän oli pakahtua, kun siskontyttö oli  niin onnellinen. Kirjoitukset menivät nappiin. Juhlissa tapasin läheisiä sukulaisia joita näen harvoin. Ja mikä parasta, siskontyttö pääsi opiskelemaan kauppakorkeaan:)

*Kesäkuussa appiukko kuoli yllättäen. Ennätti tosin olla sairaalassa muutaman päivän. Minä en ehtinyt häntä katsomaan, mitä vieläkin harmittelen.  Appi oli kysynyt viimeisenä päivänään "Missä Minna?"   Järjestimme isohkot hautajaiset. Halusimme sen tehdä. Siippa kantoi isänsä happilaitteiden varassa hautaan...Koko perheenä koimme, että hautajaiset olivat osaltamme iso kiitos apelle.


*Paria päivää ennen koulun alkua menin kalevalaiselle jäsenkorjaajalle. Selkä oli niin kipeä., että toinen vaihtoehto olisi ollut  vain sairasloma. Sitä en halunnut. Vähitellen selkä alkoi toipua.


*Syyskuussa sain suruviestin. Minulle läheinen setä kuoli äkisti. Setä, jonka luona asuin talven 1986. Nukuin silloin  viikot  ilmaiseksi hänen olohuoneessaan. Setä katseli yömyöhään telkusta amerikkalaista nyrkkeilyä samassa huoneessa. Meillä oli hyviä hetkiä. Annoimme molemmat tilaa toisillemme. Suostuisikohan kukaan nuori opiskelija enää moiseen:) Viikonlopuiksi menin kotiin, koska sedällä oli tuore naisystävä...Setä - ihminen, jota oikeasti jäin kaipaamaan. Silloinen naisystävänsä otti yhteyttä 30 v jälkeen nyt joulukuussa. Halusi oikeasti kuulla mitä minulle kuuluu. Liikuttavaa.


Summa Summarum. Rankka vuosi. Kaikki ei ole vieläkään aivan  normisti, mutta loppuvuosi on ollut keveämpi. En ole tehnyt uuden vuoden lupauksia. Tämän vuoden jälkeen en oikein osaa suhteuttaa muutaman kilon painonpudotusta tms...Se, että läheisillä olisi hyvä ja että joten kuten on tunne, että hallitsee omaa elämäänsä ja nauttii olostaan ja työstään. Olisikohan se siinä!



perjantai 30. joulukuuta 2016

Jäällä

Joulun jälkeen merellä kävelemässä. Kauas ei tohtinut mennä, avovettä näkyi lähellä. Nyt pari päivää myöhemmin kaikki jäät ovat kadonneet (paitsi omasta pihasta...) Onneksi ennätin tallentaa kaunista jäätä.

Oli aurinkoinen päivä. Jäällä oli helppo kävellä. Ei ollut lunta. Jäänpinta oli rösöinen. ja kun on vuorotellen on  ollut sekä pakkasta että plussakeliä, on jää jäätynyt kerroksittain. Rantojen tuntumassa piti olla tarkkana, ettei humpsahda jään väliin ja satuta jalkojaan teräviin jäänreunoihin.



Siippa ei nähnyt merellä mitään kummempaa kuvattavaa, ihmetteli, mitä heilun kännyni kanssa. Minun mielestäni koko jää oli täynnä upeita yksityiskohtia. Näin eri tavoin maailma kukin tarkastelee...Järkkärin jätin kotiin ja se harmitti. Mutta kyllä kännylläkin kuvia sai...


En koskaan lakkaa ihmettelemästä jään ihmettä. Se valtaa paikkansa omalla, vahvalla tyylillään.



Jään voima...Haluaisin joskus nähdä sen hetken, kun jää murtuu kiveä vasten. Kumpi niistä voittaa; jää vai kivi?  En tiedä, tapahtuuko murtuminen hetkessä...


Seudulla oli liikkunut pari saukkoa. Jälkiä näkyi joka puolella. Olivat varmaan sukellelleet avovesikohdista. Jäällä näkyi myös verta. Olivat ilmeisesti syöneet kaloja jäällä... Jäälohkareiden liikkeissä on mystisyyttä. Aivan kuin jättiläinen olisi paiskonut jäälauttoja minne lystää...




Tämän alla olevan kuvan nimesin puukkojunkkareiksi. Siinä on jotain perin Etelä-Pohjalaista  Tai mammutin hampaita? Kun kuvasin tätä kuvaa, siippa ihmetteli, mitä kuvaan. Kysyin, etkö tosiaan näe...Luonto osaa yllättää, aina! Voisin tehdä alkuperäisestä kuvasta vaikka taulun...


Jääpitsiä...Jää on ihmeellinen. Siinä on sekä voimaa että herkkyyttä.



Jäässä näkyy kerroksisuus ja syksyn lehdet...



Ja tämä kaunis elämys aivan ilmaiseksi:) Ihana luonto:)))

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Jouluna 2016

Kirjoitin pitkästi tekstiä joulusta, mutta painoin vahingossa väärää nappia ja kaikki teksti katosi. Ja olin muka tallentanut tekstiä välillä...Grrr----No, uusiksi!

Joulunaika on ollut tavanomaista kiireisempi. Heti lomani alkajaisiksi lähdin vanhempieni kanssa perinteiselle hautausmaakierrokselle Etelä-Pohjanmaalle. Kerrankin sattui tyyni sää ja hankkimani 100 tuntia palavat kynttilät jäivät lakeuksille  loistamaan kilpaa...

Esikoisen keittiöremontti jatkui joulunalusviikolla pakollisen tauon jälkeen. Samaan syssyyn pojalle sattui töissä viikon mittainen  päivystysvuoro 24h/vrk. Ja sitten poika sairastui vielä kovaan kuumeeseen. Lähdin iltasella käymään asunnollaan ja poika oli niin surkeassa kunnossa, että hellyin, kun pyysi, voisinko auttaa joulusiivouksissa. Pesin ja puunasin ja oikeasti vähän jopa innostuin, vaikka yleensä inhoan siivoilua. Toisten nurkkia on näköjään motivoivampaa siivoilla. Jatkoin vielä seuraavanakin päivänä. Homma sujui kuin tanssi siihen saakka, kunnes pojan kissa sai jostain syystä ripulin ja paskoi karvalankamaton uusiin sävyihin. Siispä mattopyykille...Hikisen urakan jälkeen koko talo tuoksui ihanasti mäntysuovalta.:)

Oman kodin siivous käynnistyikin sitten varsin tahmeissa merkeissä. Isoin into siivota oli jo mennyt, mutta pakko oli puskea. Aatoksi oli tulossa  siipan suku aattoiltaa viettämään. Jestas, että olin väsynyt urakan jälkeen.

Kuusemme on kirvoittanut monia hauskoja hetkiä tänä  jouluna. Ensinnäkin siippa tunnusti varastaneensa sen pojan metsästä, kun oli ollut auttamassa keittiörempassa. "Ajattelin vaan vähän siinä samalla  käveleskellä metsikössä..." On muuten yksi kauneimmista kuusistamme ikinä!


Viime  jouluna kuusenkynttilät sammuivat kriittisellä hetkellä aatonaattoiltana. Kipaisin silloin kauppaan ja löysin hyllystä  yhdet ainoat jouluvalot, jotka olivat mitä karmivimmat valkoisine nauhoineen. Pakko-ostos.  Nyt puhuttiin jo hyvissä ajoissa, että täytyy hankkia uudet valot. Aatonaattona selvisi sitten, että sekä minä että siippa olimme käyneet kynttiläostoksilla. Nauroimme, että voimme myydä jouluvaloja tosi hädässä oleville...

Aattoaamuna siippa ryhtyi lämmittämään kertalämmitteistä kiuastamme. Sen lämmittämiseen täytyy varata useampi tunti, mutta sitten voi samoilla lämmöillä saunoakin koko illan. Nuorimmaisen kanssa lähdin Kokkolan kaupunkikirkkoon. Pojan kun piti valita yksi ruotsinkielisen seurakunnan joulutapahtuma saadakseen rippikoulukäynteihin merkinnän. Rehellisyyden nimissä minä tein valinnan, koska se oli aikataulullisesti ainut meille sopiva tilaisuus. Ja sattui olemaan Jul-Crosspoint ja onnistunut valinta. Tilaisuudessa oli sähköisesti  höystettyä musiikkia ja nuorten draamaryhmä. Laulut olivat sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi.  Kirkko oli lähes täynnä. Iso osa oli lapsiperheitä. En ole muuten koskaan aikaisemmin käynyt kaupunginkirkon jouluaaton tilaisuudessa, joten oli kai jo aikakin! Kesken tilaisuuden poika supatti: "Hei, se mun huoneen matto muuten unohtui ulos terassille vesisateeseen..." Ei enää yhtään mattojuttua minulle tälle joululle, kiitos:/ Tilaisuuden jälkeen käytiin vielä pojan kanssa Elisabethin hautausmaalla viemässä kynttilät apelle ja apen vanhemmille.



Tänä jouluna isompi poika kissansa kanssa tuli meille yöksi. Sitten tulivat anoppi sekä siipan sisarukset perheineen. Viimeisenä tuli joulupukki:) Vipinä oli taattu, kun mukana oli myös pieniä lapsia. Juniorimme oli tänä vuonna ihan itse leiponut kaikki tarjottavat illan kahvipöytään.

Pukki toi kerrankin kirjoja. Sain ison lahjakortin kirjakauppaan,  lastenlaulukirjan,  uuden Kokkolan kaupungin historia-teoksen jota on perin mielenkiintoista tutkia sekä evijärveläisestä aikansa sinnikkäästä naisesta Edith Kaskesta kertovan "Kiskan mamma"-kirjan, jonka on kirjoittanut Katarina Vuori. Muistan kirjoittajan himmeästi lapsuudestani, hän asui kotipaikkakunnallani kesäisin, oli kuta kuinkin ikäiseni. Muistan myös "kiskan mamman" - häneltä käytiin ostamassa kioskilta salmiakkijauhetta ja irtokarkkeja:) Loppulomani on pelastettu!

Tulevalla viikolla en aio tehdä mitään pakollista. On aika ottaa iisimmin:)

Hyvää joulunaikaa sinulle, lukijani! 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Sotamuistomerkki ja muistolaatta Kälviällä

Aivan Kälviän kirkonkylän keskustassa aika näkyvällä paikalla  Kruununmakasiinin edustalla on iso muistokivi. Siispä sitä tutkimaan.

Kiven edustassa on ylimpänä iso teksti "Sotiin lähteneiden muistolle."

Alempana lukee:
"Muistoko lastemme lapsille vain.
Kultakirjaimet marmoripinnan.
Ei - se on velvoitus meidän jokaisen
olla pantti sen maksetun hinnan. "


Alimpana kivessä on päiväys 30.11.1997.






Viereisen punakylkisen Kruunun makasiinin seinään on kiinnitetty pronssinen  muistolaatta.
Sen teksti kuuluu näin:
                                        "Luton miehet, Ivalossa 1.5.1941 perustettu
                                          PETSAMON ERILLISOSASTO (Er. Os. P)
                                          taisteli Jatkosodassa 1941-44
                                          Petsamon Luttojoella ja Lapin sodassa.
                                          Osasto kotiutettiin Kälviällä 17.-23.11.1944.
                                                                                       Er. Os. P:n  aseveljet   
                                                                                                         17.6.2002"


Tämä pronssilaattaan valettu Rajajäkärijoukkojen muistoristi muistuttaa  siitä, että Petsamon Erillisosasto kuului kahdeksan erillisen Rajajääkäripataljoonan lisäksi Rajajääkärijoukkoihin sekä myös siitä, että Er. Os. P on Lapin Rajavartioston perinnejoukko-osasto. Muistolaatta on vihitty  ja paljastettu Suomen itsenäisyyden 85-vuotisjuhlavuonna.

Muistolaatan on suunnitellut aseveli Eero Kökkö. Samainen mies on suunnitellut  myös Karihaaran sotamuistomerkin Kemissä.


Rajamme Vartijain säätiö, Kälviän kunta, Jokelan hautaustoimisto, Lapin Kumi Oy ja lions-klubi Kälviä. Samoin esitän aseveljien kiitokset muistolaatan suunnittelija, aseveli Eero Kökkölle.


LÄHTEET: Luton miehet. Er.Os.P.:n kotiuttamispaikkakunnalla, Kälviällä.[http://www.lutonmiehet.fi/fi/index.php?komento=nayta_kokoontumiset&arvo=2] Luettu 7.8.2016.

Suomen sotamuistomerkit 1939-1945. Kemi. [http://www.sotamuistomerkit.fi/sivu.php?id=206} Luettu 7.8.2016.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Pedagogiorakennus



Vanha   pedagogiotalo on nimensä mukaisesti vanha. Se on sijaitsee osoitteessa Pitkänsillankatu 28 ja on rakennettu vuonna 1696.  Kaunis, punamultainen, puuvuorattu pedagogiotalo sijaitsee Kokkolan yläkaupungin  1600-luvun  ruutukaava-alueella, jossa on onnekkaasti säilynyt joitakin historiallisia rakennuksia. Pedagogiotalo on jopa valtakunnan mittakaavassa ainutlaatuisen vanha, sillä se on vanhimpia profaaneja (=maallisia) rakennuksia. Raumalla ja Turussa on vanhempia profaaneja, mutta niissä ei ole säilynyt yhtään kokonaan ehyttä runko-osaa.    Samalla  pedagogiomme on ilmeisesti vanhin koulurakennus. Nykyään pedagogiotalo on museokäytössä.


Pedagogiotalossa on ns. italiainen säterikatto,  saumattu kattomuoto, joka oli Suomessa käytössä 1600-luvulla ja vielä 1700-luvun alkupuolella  kartanorkkitehtuurissa. Katon harjalla on latrni eli lyhtytorni. Hirsirakenteinen peadgogio edustaa karoliinista barokkia. Sen pohjakaavana on eteiskamarillinen paritupa.






Kokkolan kaupunki on perustettu vuonna 1620. Ilmeisesti aivan ensimmäinen koulu kaupunkiin on perustettu jo pian tämän jälkeen. Koulusta ei tiedetä sen kummemmin, missä se sijaitsi, mutta tiedetään, että Kokkolaan on otettu koulumestari vuonna 1634. Aika todennäköistä on, että koulu oli perustettu noihin aikoihin. Tuo koulu oli pedagogio, alkeiskoulu. Vuodelta 1682 on säilynyt tieto, että seitsemän porvaria velvoitettiin kattamaan pedagogion katto kaupungin ostamilla tuohilla. Vuonna 1690 on koulumestari valittanut, että koulun seinät, lattia ja katto ovat kallellaan, eikä rakennus pidä vettä tai lämpöä. Tämä vanhin pedagogio on ilmeisesti siirretty käytöstä poistamisen jälkeen pajaksi Kolumäelle.


Kun nykyistä pedagogiota aikoinaan ryhdyttiin ´suunnittelemaan, oli mielessä vielä  vuoden 1664 hurja  tulipalo, joka rasitti suuresti kaupunkia taloudellisesti. Siksi ei tahdottu rasittaa kaupunkilaisia uudella verolla. Päätettiin turvautua talkoisiin. Kaksi raatimiestä ryhtyi hirsien keruuseen. Kaupungin pormestari Carl Forsman valtuutettiin tilaamaan piirustukset koulutaloon ja tilattuaan ne hän lähetti piirustukset eteenpäin  maaherralle hyväksyttäväksi. Piirustukset on ilmeisesti suunniteltu Tukholmassa.  Ei tiedetä, kuka ne on suunnitellut, mutta rakennushallituksen yli-intendenttinä toimi siihen aikaan Nikodemus Tessin nuorempi, jonka kautta piirustukset on ilmeisesti  kulkeneet.



Maaherra ei innostunut piirustuksista, vaan piti suunnitelmia turha kalliina ja mahtavina toteutettavaksi ja totesi, ettei vähävaraisia saisi turhaan rasittaa. Tosin  maaherra totesi , että "dockwara godt om dhe (=kokkolalaiset) till Stadhens herder och prydnad mochter uthkomma medheen sådan byggningh..." Kauppiasluokka päätyi  kuitenkin lupaamaan, että he kustantavat pedagogiotalon. Vuonna 1695 luovutettiin  myös kirkon varoista rahaa koulutalon rakentamiskustannuksiin. Pedagogio rakennettiin porvariston päivätöinä  vuosina 1695-1696.
 
Ilmeisesti alkuperäisenä tarkoituksena  komealla koulutalon rakentamisella oli saada kaupunkiin siirrettyä pedagogiota korkeampi koulu, vähintään triviaalikoulu Vaasasta Kokkolaan. 1649 Kristiina-kuningattaren antaman koulujärjestyksen mukaisesti alimpana koulutasona oli pedagogio, lastenkoulu, jossa lähinnä opittiin ruotsiksi luku- ja kirjoitustaidon alkeita. Seuraavana oli triviaalikoulu, jossa oli  4-luokkainen,  8-vuotinen yläkoulu. Korkeimpana koulumuotona oli 4-luokkainen, 3-vuotinen kymnaasi eli lukio, joka  valmensi yliopisto-opintoihin.



Valmistuneen pedagogion   pohjoispäähän sijoitettiin suuri koulusali ja sen viereen kadun puolelle opettajan kamari. Eteläpäähän rakennusta tehtiin toinen suuri sali, jota käytettiin pappien kokoontumispaikkana, sillä pohjanmaan papisto kokoontui säännöllisin välein useampipäiväisiin  synodaalikokouksiin, joiden tarkoituksena oli kohottaa papiston opillista tasoa. Tämän vuoksi salia edelleen kutsutaan synodisaliksi.  Jocob Chydeniuksen "Gamle Carleby"-nimisessä teoksessa kerrotaan, että synodisali oli maalattu sisältä ja siinä oli kaksi katederia (=puhujankoroketta) ja penkkejä. 


Pedagogiossa on vuosisatojen aikana tapahtunut paljon muutakin kuin pappiskokouksia tai opetusta. Pedagogion yläkerrassa on ollut kiertäviä teatteriseurueita näytöksineen ja jossain välissä tilaa on käytetty tupakankuivaushuoneena. Koulun eteiskamari on ilmeisesti toiminut opettajan asuinkäytössä.






Mainitaanpa pedagogi Nils Tengmanin käyttäneen alakerran synodisalia heinälatonakin ja on sitä yritetty  vuokrata venäläisten sotilaitten harjoitushuoneeksikin - tähän tosin ei maistraatti suostunut. Synodisali on  palvellut myös vahtimestarin asuntona ja palokalustovajana. Koulusalia puolestaan oli ala-alkeiskoulun käytössä vuoteen 1867 saakka. Sen jälkeen sitä on käytetty myös köyhien yömajana. Koulusali palautui uudelleen koulukäyttöön 1890-luvulla.  1900- luvun alussa pedagogio muutettiin museoksi. Rakennusta on rekonstruoitu alkuperäistä asua vastaavaksi 1960-luvulla. Opettajankamarissa on säilytetty Rouvasväen yhdistyksen tavaroita.
 
Pedagogion tiedetään vaurioituneen Isonvihan (1713–1721) aikana niin pahoin, että sitä ei aluksi voitu käyttää lainkaan, vaan turvauduttiin johonkin toiseen "tupaan. " Vuodelta 1725 löytyy maininta että koulutyö jatkui jälleen pedagogiossa.




Yllä: Synodisalin upeita ja jykeviä kattoparruja. Kuvanottohetkellä synodisalissa oli kouluhistoriallinen näyttely  "Rihvelitaulusta kosketusnäyttöön."


Pedagogion ikkunat ja ovet on vuosien 1964-1966 välisessä  korjauksessa palautettu alkuperäisen näköisiksi. Tosin ikkunoissa on kalvo, joka tekee niistä  vanhan näköiset.



Pedagogio jatkoi Kokkolassa toimintaa ilmeisestikin siihen saakka, kunnes kansakoululaitos aloitti toiminnan. Vielä 1900-luvulla toimi kansakoulun alaluokka eli pikkukoulu - Viklundin koulu - pedagogion vanhassa salissa.



LÄHTEET:

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennut kulttuuriympäristöt RKY. Kokkolan Pedagogio ja Roosin talo.[http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5177] Luettu 21.2.2016.

Porstuakirjastot. Wiirilinna. Pedagogiotalo oli maaherran mielestä liian suuri ja komea. Keskipohjanmaa 24.12.1980. [http://www.porstuakirjastot.fi/files/original/fbdafd6c65d42c188636a377a075c905.pdf] Luttu 21.2.2016.

Porstuakirjastot. Wiirilinna. Vanha pedagogio yhä paikallaan.  Kokkolan koulujen historiaa 1. Keskipohjanmaa. 14.3.1970. [http://www.porstuakirjastot.fi/files/original/ca2db71b91160089251112bf53f16a0b.pdf] Luettu 221.2.2016.

Wikipedia. Triviaalikoulu. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Triviaalikoulu] Luettu 22.2.2016.