lauantai 18. helmikuuta 2017

Isänmaan puolesta-muistomerkki

Tällä kertaa käväistään Kälviän kirkonkylässä. Keskustasta löytyy uusi muistomerkki.

Kivisessä paadessa on musta laatta. Siinä on teksti lyhyesti:
"Isänmaan puolesta
Sotilaspojat
Pikkulotat"

Tiedän, että muistomerkki on pystytetty alkukesästä 2016 . Luin silloin siitä lehdestä. Kiven luona oli muistokiven paljastustilaisuus.


Sotilaspojat olivat asevelvollisuusikää nuorempia poikia, jotka olivat mukana Suojeluskuntien maanpuolustusjärjestön toiminnassa Jatkosodan aikana. Sotilaspojat osallistuivat kotirintamalla kasvatukselliseen työhön, urheiluun, maataloustöihin, polttopuiden hankintaan, pelastus- ja sotilaallisiin tehtäviin.

Virallisen ohjelman mukaan sotilaspoikien toiminnalla oli kahdeksan tavoitetta. Ohjelmassa korostettiin kansalaiskasvatuksen nimellä suoritettua aatteellisen kasvatuksen merkitystä.

Kahdeksan mainittua tavoitetta olivat:
-kansalaiskasvatus
-käyttäytymiskasvatus
-liikuntaharjoitukset kilpailuineen
-maastokoulutus leireineen
-suunnistus ja retkeily
-pienoiskivääriammunta
-kotiseudun tuntemus
-palo- ja kulontorjunta, väestönsuojelu


Pikkulotat eli lottatytöt olivat 8-16-vuotiaita pikkuapulaisia ja vapauttivat varsinaisia lottia raskaampiin ja vaarallisempiin tehtäviin. Heille järjestettiin erilaisia kursseja ja opetettiin isänmaallisuutta. Toiminnan tarkoituksena oli opettaa tyttöjä rakastamaan kotia, uskontoa ja isänmaata ja myös kunnioittamaan vanhempia. Pikkulotat oli jaettu kahteen ikäryhmään kasvatus- ja opetusyön helpottamiseksi: 8-13 ja 14-16-vuotiaisiin.Pikkulottia työskenteli  sotavuosina  myös sairaaloissa ja kanttiineissa ja he auttoivat  varusjaoston lottia.

Pikkulottien toiminnasta on jäänyt tietoa hyvin vähän, mutta keskeisimmät toiminta-alueet heillä olivat:
-lääkintäjaosto
-muonitusjaosto
-varusjaosto
-keräys- ja kansliajaosto

Rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti sotilaalliset ja sotilasluontoiset järjestöt tuli lakkauttaa Moskovan välirauhan yhteydessä. Niinpä Sotilaspoikien järjestö lakkautettiin  24.9.1944. Lottatyttöjen toiminta lakkautettiin samaan aikaan Lotta Svärd ry:n kanssa 23.11.1944.

LÄHTEET:

Pala Suomen historiaa. Pikkulotat eli lottatytöt. [http://www.palasuomenhistoriaa.net/?
Lotta_Sv%E4rd_-j%E4rjest%F6:Jatkosota:Pikkulotat_eli_lottatyt%F6t] Luettu 25.9.2016.

Wikipedia. Lotta Svärd. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Lotta_Sv%C3%A4rd] Luettu 18.2.2017.

Wikipedia. Sotilaspojat. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilaspojat] Luettu 25.9.2016.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Herrainholman laivanrakennuspaikka Ruotsalossa



Ruotsalon Konginkarissa on ollut laivanrakennuspaikka 1700- 1800 - luvuilla. Tällä kertaa ei sen enempää siitä, vaan aivan Konginkarin lähellä on ollut myös toinen, Herraholman laivanrakennuspaikka, jossa on ollut myös jonkinlainen kauppapaikka. Herraholman  laivanrakennuspaikka  Ruotsalon Jatkojoella oli kymmenien vuosien ajan tunnettu laivanveistopaikka kruunulle ja merenkulkua käyville kauppiaille.


Vuonna 1759 rakennettiin Jatkojoen telakalla,  eli Herrainholmassa, kattilaiva (siis purjealus) "Baron Anders von Höpken"  amiraali ja laivanrakentaja Fredrik af Chapmanin (1721-1808) allekirjoittaman piirustuksen mukaan. Sitä voidaan pitää aikansa tekniikan huipputuotteena. "Baron Anders von Höpken"  oli aluksen rahtaamiseen tarkoitettu tavaralaiva.

Fredrik af Chapman oli tukholmalainen, kenties maailman tuolloin tunnetuin laiva-arkkitehti. Tiedetään, että Chapman kävi Pohjanmaalla  metsävarojen inventointimatkalla joulukuussa 1758. Laivoja oli aikaisemmin rakennettu tammesta, mutta  nyt oli herännyt huoli tammimetsien riittämättömyydestä. Chapman olikin keksinyt ehdottaa, että pienempiä laivoja voitaisiin rakentaa männystä, joka ei ollut yhtä kestävää, mutta raaka-aineena se oli helpommin saatavissa.

Laiva Jatkojelta.jpg

 Yllä oleva kuva lainattu täältä!

 Laivan rakennuksesta vastasivat kälviäläiset talonpojat. Varsinaisina laivan rakennuttajina toimivat puolestaan kokkolalaiset mahtikaupiaat, Henrik  ja Johan  Rahm.

Veljekset myivät rahtialuksen heti sen valmistuttua Tukholmaan  Ruotsin Itä-Intian komppanialle. Sen hallussa alus olikin aina vuoteen 1804 saakka, jolloin se korjattiin  Tukholman satamassa hyvin perusteellisesti. sattui kuitenkin niin korjausten yhteydessä, että syttyi aluksen käyttökelvottomaksi tuhonnut tulipalo.  Rahtialuksen runko kellui  hiiltyneenä  Tukholman satamassa vuoteen 1818, jolloin se lopullisesti upposi.

LÄHTEET:
Chydenius.net. Jari Ojala. Myötätuulesta myrskyyn. Kokkolan merenkulun menestyksen ja tappion syyt ja seuraukset.  [http://www.chydenius.net/historia/acrobat/ojala.pdf] Luettu 5.7.2016.

ETT.  Laivanrakennus Kokkolassa - harakanpesistä huippualuksiin.[http://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/laivanrakennus/] Luettu 5.7.2016.

Genius logi. Konginkari. [https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/27114/978-951-39-4338-7.pdf?sequence=1] Luettu 12.6.2016.

Metsähistoriayhdistys Alnus. Arvokas puualan vieras. [http://www.alnus.fi/203] 5.7.2016.

Ruotsalo - kylä meren rannalla. Ruotsalon elinkeinot. 2011, s. 104.

Pienoismalli; kattilaiva Anders von Höpken [https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005%3A00000k6e] Luettu 5.7.2016.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Normann-urkuihin tutustumassa

Kiireettömän sunnuntaipäivän ohjelmaan otin käynnin Marian kappeliin. Siellä oli avointen ovien päivä. Kappeli on tällä hetkellä suljettuna remontin vuoksi. Yksi osa remonttia on vanhojen Normann-urkujen siirtäminen ja rakentaminen kappeliin.

Olen aikaisemmin  bloggaillut  samoista uruista, jotka silloin olivat vielä pieninä palasina Kaarlelan vanhassa siunauskappelissa. Tällä kertaa urkuja meille yleisölle esitteli kaksi kanttoria.


Näiden Norman urkujen alkuperäinen koti oli Kaarlelan kirkossa. Sinne ne pystytettiin jo 1879. Urut ovat alun perin Gustav Normannin (1821-1893) rakentamat ja saaneet siis nimen rakentajansa mukaan. Urut poistettiin käytöstä uusien ja ylväämpien urkujen tieltä 1958. Ne on olleet käyttämättöminä palasina Kaarlelan pappilan makasiineissa lähes 60 vuotta.

Urkujen kunnostus on suunnattoman iso projekti. Ei ole olemassa valmista ohjevihkosta, kuinka urut tulisi kasata. Niitä on ryhdytty kokoamaan valokuvien pohjalta. Kunnostuksessa esimerkiksi urkupillejä on useaan eri otteeseen aseteltu paikoilleen ja otettu taas pois. Suurin osa rakennetuista uruista on vanhaa, kuten urkupillit ja koristeet, mutta osin rakenteita on jouduttu tekemään aivan uusiksikin. Ovatpa urut korjausprosessin aikana välillä matkanneet Viroon saakka.


Aivan kaikki osat eivät vielä ole paikoillaan. Huomio siirtyy siistissä järjestyksessä oleviin osasiin. Rakentaminen on pikkutarkkaa työtä.








 Urkujen kunnostuksesta vastaa virolainen urkujenrakentaja Olev Kents. Hän on parin työtoverinsa kanssa paneutunut näiden urkujen rakentamiseen syksystä 2016 saakka. Tarkoitus on, että kappeli otetaan uudelleen käyttöön huhtikuussa 2017 ja varsinainen kappelin ja urkujen käyttöönottojuhla on 7.5.2017!

Tässä alla  muutama kuva urkukoneiston sisäsuuntaan. Sinne oli pääsy toistaiseksi kielletty, mutta hieman pääsin kurkistelemaan...













Näiden urkujen koneisto on mekaaninen ja rakenteeltaan vankka. Kuvanottohetkellä  koneiston puuosat olivat vielä keskeneräiset. Samoin kaikki äänikerrat eivät vielä olleet kohdillaan eikä urkuja ollut viritetty soimaan kauneimmalla mahdollisella tavalla. Kanttori tosin antoi meille muutaman pienen ääninäytteen uruista, mutta mielenkiinnolla odotan, miten ylvääksi ääni muuttuukaan urkujen tullessa täyteen loistoonsa.

Urkujen soittopöytä seisoo vanhan mallin mukaisesti urkujen edessä. Siitä kanttori pystyy hyvin seuraamaan papin ja seurakunnan toimintaa. Mielestäni on kiehtovaa, että pienehkössä kappelissa urut tulevat näköetäisyydelle. Onhan usein niin, että urut soittimena eivät ole kirkkokansan näköpiirissä kuin pieneltä osin. Nyt myös osin penkeistä käsin on mahdollista seurata kanttorin soittoa ja jalkatyöskentelyäkin!






Urkuihin on liitetty myös niissä jo aikoinaan ollut Cymbeltähti h-duurisointuna soivine kelloineen. Cymbeltähti on  oikeastaan pyörivä ja soiva ratas. Sillä säestettiin jouluaamun kirkossa Enkeli taivaan -virren viimeistä säkeistöä. Ihanaa...Ehkä saamme kuulla sitäkin joskus vielä soitettavan...Jos kurkistaa tarkasti urkupilleihin urkujen vasemmassa reunassa, voi nähdä aavistuksen cymbeltähdestä.


Urkujen koristeissa on käytetty sekä kultamaalia että kultausta. Kullatut osat hohkavat uusien lailla. Suuri ero niihin koristeisiin, jotka näin aikaisemmin osasina! Kultaus luo ympärilleen arvokkuutta.


Muistan kuinka aikaisemmalla  tutustumiskäynnillä meille kerrottiin, että osa urkupilleistä on lintassa, koska niitä on säilytetty vaakasuorassa toistensa päällä. Nyt tarkasteltuna vauriot on saatu hienosti kunnostettua.



Meitä kiinnostuneita katselijoita oli kymmenittäin. Hienoa, että mahdollistui tilaisuus käydä seuraamassa rakennusprojektia myös tässä vaiheessa!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Eläimiin sekaantumisia entisaikaan

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen reilut kolme  vuotta sitten, mutta erityislaatuisuutensa vuoksi se jäi keskeneräiseksi. Emmin, onko tällaisesta soveliasta edes kirjoittaa... Tekstin kirjoittamisen innoittajana toimi silloin synkistä, mutta koukuttavista aiheista kirjoittavan historioitsijan, Teemu Keskisarjan, huikea väitöskirja "Secoituxesta järjettömäin luondocappaleiden canssa." Hurahdin silloin kesälomallani lukemaan sitä... Ja sitten tietysti vielä jälkiruoaksi Keskisarjan kirja "Kyynelten kallio." Kannattaa  lukea! Muutoinkin Keskisarjan tie tutkimusmaailman guruksi on vertaansa vailla: Keskisarja pyrki 3-kymppisenä rakennusmiehen hommista yliopistoon historiaa lukemaan ja pääsi sisään viimeisenä minimipisteillä. Neljän vuoden kuluttua hän oli tohtori, nykyään dosentti. Jossain vaiheessa varmaan löytyi sisäinen palo! Pidän tällaisista elämäntarinoista.:)


Blogikirjoitukseni olisi ehkä jäänytkin ikuisesti keskeneräiseksi, mutta aihe on saanut viime aikoina ajankohtaisuutta ja palstatilaa. Lehdet hohkasivat kuin uutta rikostyyppiä, kun Oulussa ilmeni vuoden 2017 alussa eläimiinsekaantumistapaus. Itse asiassa rikostyyppi on hyvin vanha. Jo raamatussa siitä on mainintoja ja varoituksia.  Asia on  saanut myös jo ennen tätä Oulun tapausta huomiota, sillä Suomi on yksi harvoista maista, joissa eläimiinsekaantuminen ei ole nykyään  rikos.

Teemu Keskisarjan tutkimusaineistossa on peräti 253  ilmi tullutta eläimiinsekaantumistapausta vuosilta 1728-1778. Keskisarja on etsinyt käsiinsä oikeuden pöytäkirjoja myös Kokkolasta! Ja mikäs olisikaan kutkuttavampaa, kuin rehti paikallishistoria...

Tuomiolle päätyneet tapaukset ovat tietystikin vain jäävuoren huippu. Moni selvisi puuhistaan ilman kiinni jäämistä. Toisaalta  eläimiin sekaantuminen oli Pohjolassa yleisempää kuin 1600-luvun noitavainot, joita on ilmiönä tutkittu paljon enemmän. Entisaikoina houkutus eläimiin saattoi olla suurta jo siitä syystä, että ihmiset nukkuivat usein lähellä eläimiä.

Tarinamme kantaa tällä kertaa Kokkolassa  Sokojan suuntaan. 49-vuotias Anders Borgarbacka jäi kiinni hommistaan sattuman oikusta. Ilmeisesti Anders ei ollut ensimmäistä kertaa asialla, mutta puuha tuli oikeuden tietoon Andersin elämöityä pahemman kerran kotitilallaan tapahtuneen jälkeen.


Andersin tapauksessa todistajina kuultiin omaa poikaa ja vaimoa, jotka kertoivat synnin tapahtuneen kammarissa, jonne Anders oli  leivällä houkutellut tamman. Tarina ei kerro, oliko Borgarbacka juovuksissa teon sattuessa, mutta rivien välistä luettuna se on aika ilmeistä. Ilmeisestikin isäntä jäi tekosestaan kiinni niin sanotusti rysän päältä ja poika talutti hevosen kammarista pihalle. Anders ei mitenkään ryhtynyt salailemaan puuhiaan  kotiväelleen, vaan  isä-rukka meni vielä  suivaantuneena  toivottamaan poikansa helvettiin.

Käräjillä Anders Borgarbacka tunnusti kontollaan olleen myös kaksi kaksinkertaista huoria. Oikeus katsoi aluksi, että Anders pyrki lisätunnustuksillaan viivyttämään rangaistusta, joka tulisi eläimeensekaantumisesta. Borgarbacka kuvaili oikeuden edessä retkiään Uudessakaarlepyyssä yksityiskohtaisesti. Siellä hän oli juovuspäissään päätynyt naisten viereen.

Lopulta selvisi, että Andersin kelkkaan päätyneitä eläimiäkin oli useampia. Lisäksi toinen Andersin naiskumppaneista  myönsi syyllisyytensä ja sai tästä tunnustuksesta kuolemantuomion. Naisen saama tuomio lieventyi myöhemmin hovioikeudessa.

Todistukset Andersin eläimiin sekaantumisten loppuunsaattamisista eivät olleet yhtäpitäviä ja niinpä Anders ei ollut oikeuden puolesta hengenvaarassa.  Kotiväen asenne tapahtuneeseen oli aggressiivinen, mutta he eivät olleet kuitenkaan nähneet isäntää täysin alastomana saati sittenkään ihan itse teossa. "icke byxorna nedsläpta, mindre hans lem uti stodets skap" eli käännettynä kuta kuinkin niin että "housut eivät olleet alaslaskettuina, eikä elintä ollut nähty eläimen sisällä..." Hmmm...

Käräjillä näyttöä löytyi Andersia vastaan kuitenkin niin paljon, että se olisi mahdollistanut kuolemantuomion. Keskisarja mainitsee, että  hovioikeuden leutraatiolinja eli lieventämismenettelykin olisi voinut tässä tapauksessa jäädä kyseenalaiseksi, sillä käräjäkirjurin kerrotaan  saaneen syylliseltä jopa  siemensyöksyyn yltävän tunnustuksen. Eräs todistajista kertoi oikeudelle Borgarbackan selitelleen, ettei eläimeensekaantuminen ole syntiä, vaan tamman kanssa voi tehdä sitä sun tätä -  "du kan hafwa nog att giöra med stodet".




Vaikka tekoa pidettiin pöyristyttävänä, oli rangaistuksen toimeenpanoon monta oikeudellista mutkaa matkassa  ja kuolemantuomiokin loppujen lopuksi epävarmalla pohjalla. On oletettavaa, että kyläläiset olivat lopulta suivaantuneet Borgarbackan toimiin ja heiltä lankesi asialle kansantuomio.

Tapaus sai nykyihmisen kannalta katsottuna mykistäviä ja yllättäviäkin piirteitä. Kun Anders Borgarbackaa lopulta kuljetettiin tutkintavankeuteen Korsholmaan, juotettiin roisto  holtittomaan humalaan ja vieläpä surmattiin.

Borgarbacka  oli nimittäin taannoin sekaantunut myös vanginkuljetuksesta vastanneen nimismiehen eläimeen (kävipä kehno tuuri...) ja tämän vuoksi surmasta tuomittu  nimismies selvisi teosta puolella henkisakolla. Löysin tietoa henkirikosten rangaistussäännöistä  Savossa 1830-luvulta. Siellä henkisakon määräksi kerrotaan joko kokonainen (200 hopeataaleria ja asianomistajan sakko-osuus, käytännössä 100 hopeataaleria) tai puolikas henkisakko tuottamuksen asteesta riippuen. Oletettavasti korvaussumma on ollut täälläkin lähes vastaava.

Kaarlelan seurakunnan rippikirjasta 1756-1762 selviää, että talon isäntä Anders Borgarbacka  on kuollut vuonna  1760.

Tapaus on sinällään erityinen kyläläisten ja kotiväen vahvan reaktion ja isännän oman raivonpurkauksen vuoksi. Elämiinsekaantuminen oli 1700-luvun yhteiskunnassa tietyissä rajoissa jopa siedettyä, vaikkakaan ei sallittua. Etenkin murrosikäiset pojat paimenessa ollessaan  olivat eläinten kanssa paljon tekemisissä ja ajautuivat usein näihin tekosiin.  Keskisarja nostaa tutkimuksessaan esille myös näkökulman, jonka mukaan ihmiset näkivät lapsesta saakka eläinten parittelua, kun taas ihmisten välistä sukupuolista kanssakäymistä salailtiin. Samalla hän pohtii sitä, miksi tapauksia oli muita maita enemmän todistetusti Ruotsissa ja nykyisen Suomen alueella. Yhdeksi syyksi Keskisarja näkee kovan kirkkokurin ja sen, että miehillä oli lupa avioitua vasta 21-vuotiaina.



Moni tapaus jäi ilmeisesti oman sisäpiirin tietoon, eikä asiaa välttämättä haluttu viedä käräjille saakka yksinkertaisesti jo sen vuoksi, että hyväksikäytetty eläin katsottiin saastuneeksi. Sen maitoa ei voinut juoda, sen lihaa ei voinut syödä, vaan eläin tuli tappaa. Hyvin köyhissä oloissa oleville se olisi ollut taloudellinen katastrofi. Häpeästä puhumattakaan.

Kaiken muun pahan lisäksi ihmisillä oli pelko sekasikiöiden syntymisestä. Pelko oli oletettavastikin ahdistava ja suuri. Valtakunnanantikvariaattori Johan Hadorph "tiesi kertoa" lainsäädäntöä valmisteleville, että Norrköpingissä oli jo syntynyt hirviö, joka oli puoliksi ihminen, puoliksi lehmä. Tämäkin on huvittavaa, sillä juuri luin Helsingin Sanomista artikkelin, jonka mukaan tutkijat ovat nyt  lopultakin kyenneet laboratorio-oloissa luomaan sian ja ihmisen sikiön yhdistelmiä. Eipä tiennyt 1700-luvun eläimiin sekaantuja, kuinka haasteellista sekasikiön ilmoille saattaminen oikeasti olisikaan:)

Hallitsija Kustaa III esitti jo vuoden 1778 valtiopäivillä kuolemantuomion lakkauttamista eläimiin sekaantumisesta. Ehdotus ei  mennyt läpi papistolle. Teloitukset asian vuoksi loppuivat kuitenkin tähän vuoteen, sillä asia olisi pitänyt alistaa ensin kuninkaalle, joka oli sula käytännön mahdottomuus ja toisaalta tiedettiin, ettei  kuningas  olisi edes myöntänyt lupaa.  Suomen suuriruhtinaskunnassa eläimiin sekaantumisen  rikoksesta oli mahdollista saada rangaistus aina vuoden 1889 rikoslainuudistukseen  saakka. Oikeuslaitoksissa käsiteltiin eläimiin sekaantumisia kuitenkin vielä silloin tällöin 1900-luvulla. Sotien jälkeen tiedetään  luetun asiasta vielä useita syytteitä sadoille suomalaisille.

Virallisesti eläimiin sekaantumisen kriminalisointi Suomessa  päättyi vuonna 1970. Asiasta ei ole puhuttu vuosikymmeniin isolla äänellä, mutta viime vuosina sitä on nostettu uudelleen esille etenkin eläintensuojelijoiden taholta. Nykyinen  laki kieltää Suomessa vain sellaisen eläimiin sekaantumisen, joka aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kipua tai tuskaa...Mitenkä sen tuskan sitten  ikinä todeksi näyttääkään...?

Tätä kirjoittaessa uusi eläinsuojelulaki  Suomessa on valmisteilla. Esimerkiksi Ruotsissa kriminalisoitiin eläimiin sekaantuminen 2014 ja Tanskassa uudelleen vuonna 2015.




LÄHTEET:

Keskisarja, Teemu.Secoituxesta järjettömäin luondocappaleiden canssa. Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. " Helsingin yliopisto. Väitöskirja. 2006.
"[http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/keskisarja/secoitux.pdf] Luettu 7.7.2013.

Koskivirta, Anu. "Sisäinen vihollinen." Henkirikos ja kontrolli Pohjois-Savossa ja Karjalassa Ruotsin vallan ajan viimeisinä vuosikymmeninä. Helsingin yliopisto. Väitöskirja 2001.[http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/koskivirta/sisainen] Luettu 22.1.2017.

”Secoitus järjettömäin luondocappalden canssa” oli laajalle levinnyt vitsaus. Kansan uutiset. [http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3097306-secoitus-jarjettomain-luondocappalden-canssa-oli-laajalle-levinnyt-vitsaus] Luettu 22.1.2017.

Sian kanssa paritellutta miestä ei epäillä eläimeen sekaantumisesta -  teko ei ole Suomen laissa rikos. Iltalehti. fi.[ http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701222200057536_uu.shtml] Luettu 22.1.2017.

Secoitus luondocappalden canssa eli vaiettu totuus Suomen historiasta. Kai Hirvasnoro - Juttuarkisto. [http://hirvasnoro.blogspot.fi/2006/12/secoitus-luondocappalden-canssa-eli.html] Luettu 22.1.2017.

Tutkijat raportoivat kasvattaneensa sian ja ihmisen sekasikiön. [http://www.hs.fi/tiede/art-2000005063451.html] Luettu 27.1.2017.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Aitat kuvina



Nyt kesää henkivien kuvien kanssa aittakierrokselle Kokkolaan! Olen kuvannut parina kesänä aittoja aina kun on sopivasti matkan varrelle sattunut.

Aitta on rakennus, jollaisia entisaikaan oli jokaisen maatalon pihapiirissä. Aitoissa säilytettiin monenmoista tavaraa, osa aitoista oli vilja-aittoja, osa ruoka-aittoja ja osa vaateaittoja, joissa myös kesäisin yövyttiin.


Aitta edustaa hirsirakennuksen perusmuotoa. Perusaitta on neliön muotoinen. Nurkissa on ns. nurkkasalvokset. Ikkunoita aitoissa ei ole tai jos on, niin hyvin pieni, usein pelkkä aukko. Aittojen lattiat on tehty puusta, ihan varhaisimpina aikoina halkaistuista pölkyistä, myöhemmin lankuista. Katto oli perinteisesti pärekatto.


Nostalginen aitta tien varressa kotikylässäni Korpilahdessa.  Kuvien oton jälkeentämä aitta on kunnostettu päältä päin. Siinä on nykyään peltikatto ja maalipintakin on uusi. Lisäksi aittaa nostettiin  maasta hieman korkeammalle. Olen iloinen, että kuvissani aitalla on vielä tuo pärekatto.


Ihana kissanmentävä kolo aitan ovessa - varokaa vaan, hiirulaiset!






Nämä alla kuvassa olevat  aitat kuuluvat Kaarlelan pappilan pihapiiriin. Ovat hieman poikkeavan näköisiä aitoiksi, koska niissä on lautavuoraus.




Harmaa aitta alla on Kälviän Herrosessa. Se on saanut ylleen uudistetun katon.




Punainen aitta  löytyy tien vierustasta  Hassisessa.




Alla kuvassa aitta Rödsössä  Möllerin tien varressa.





Ja tässä alla aitat Rödsön Silakassa.

  
Aitta alla olevassa kuvassa on  8-tien varressa Vitsarissa. Näköjään moni aitta on saanut fiksatun mudon pihapiirissä.



                                           Saman pihapiirin toinen  aitta alla olevassa kuvassa Vitsarissa.


                                            Tämä aidyllinen aitta on  8-tien varrella Korpilahdessa Finnilänmäessä.




Aitta Kokkolan Hakalahdessa lähellä Hakalax-taloa.



Aita Kälviän keskustan tuntumassa.  Suloinen!

  
Aitat Kokkolan Friisin tilalla. 



Aittoihin on liittynyt aikanaan paljon maalaisromantiikkaakin. Talon työväkeä kun kesäisisin nukkui usein aitoissa, on se ollut  omaa ajankuvaansa.

Joskus nuorena, kun lauloin kansanmusiikkiyhtyeessä, laulettiin:
"...Reekelilukkojen takana sen maata pittää, jonka naittajaasia ei tuu ikkään..." Että semmoisia ihmiskohtaloita...

Alla aitta Kokkolan Neristanissa Hongellin talon pihapiirissä.