tiistai 26. heinäkuuta 2011

Raatihuoneen ja Mannerheiminaukion juttuja



Vanhalla Kokkolan Kauppatorilla oli aikaisemmin ollut raatihuonerakennus, mutta se tuhoutui vuoden 1805 suurpalossa. Lukuisten maaherran kehotusten jälkeen Kokkolan  vanhan kaupungin laitamille nousi vuonna 1842 keltainen empiretyylinen  Raatihuone.  Paikka tunnettiin aikaisemmin Kauppatorina, mutta nykyään sitä sanotaan Mannerheiminaukioksi. Aikoinaan Kokkolan oma raatimies Anders Donner suunnitteli rakennuksen ja suunnitelma lähetettiin Helsinkiin, jossa kuuluisa arkkitehti Carl Ludvig Engel hyväksyi suunnitelman muutamia pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Niinpä virallisissa papereissa suunnittelijana mainitaan Engel...

Anders Donner muuten on Jörn Donnerin esi-isä suoraan alenevassa polvessa, olisiko  Andersin ja Jörnin välissä yksitoista sukupolvea...  Donnerin suku on ollut hyvin vaikutusvaltainen Kokkolassa kautta vuosisatojen.

Rakennukseen kului lähes 18000 päivätyötä. Yksi päivätyö vastasi 25 hopearuplan kiinteää arvoa. Päivätyöt jaettiin kaupunkilaisten kesken, puolet talojen osalle ja toinen puoli verotusten mukaan. Puut rakennukseen on kaadettu Trullön metsästä.Rakentamista varten täytyi myös perustaa tuiilitehdas, jossa tiiliä valmistettiin vuoden verran. Kelloseppä Johan Yli-Könni sai tehtäväkseen valmistaa ja asentaa tarkan kellon, joka lyö puolen tunnin välein ja "kellon tulee vedon jälkeen käydä vähintään kahdeksan vuorokautta aina oikein ja siten, ettei pakkanen eikä lämpö saa aiheuttaa poikkeamia."

Kokkolan kaupungin historia kertoo, kuinka Helsingfors Tidningarissa selostettiin rakennuksen valmistuttua  suuresta juhlapäivällisestä, jossa  "porvaristo tarjosi kokouksen jälkeen suurenpuoleiset päivälliset ja että illalla uudessa raatihuoneessa pidettiin loistavat tanssiaiset maljoineen, hurraa-huutoineen, kanuunanlaukauksineen ja ilotulituksineen..."

Nykyään Mannerheiminaukio on melko hiljaisessa osassa kaupunkikuvaa, jokusia tapahtumia siellä on vuoden mittaan. Itse Raatihuoneella on silloin tällöin esimerkiksi konsertteja ja mainio orkesterimme, Keskipohjanmaan Kamariorkesteri harjoittelee siellä.

Menneinä vuosina asiat olivat aivan toisin. Paikka oli keskus monenlaisille tapahtumille.  Raatihuoneella toimi aikoinaan raastuvanoikeus, tullikamari, ja kämnerioikeus.Maistraatti ja raati kokoontuivat siellä. Myös porvariston juhlia järjestettiin Raatihuoneella. Kaiken muun lisäksi aukiolla oli kaupungin ensimmäinen kaivo. Alueen nimi "Mannerheiminaukio" tulee sota-ajasta, kun sotaan värvättiin täällä miehiä...

Raatihuoneella sijaitsi  myös kistu, eli kaupunginvankila. Aikaisemmin lain koura oli tiukka ja rangaistuksia sateli vähäisemmistäkin syistä, esimerkiksi halveeraamisesta, kiroilusta, taikauskosta, kirkonvastaisesta käytöksestä, jne. Koska vankila oli talvisaikaan kylmä, saattoivat vanhginvartijoiden vaimot toisinaan ottaa vankeja kotiinsa yöpymään:))) Tässä rakennuksessa sijaitsi muuten Kokkolan ensimmäiset sisävessat; hiljaiseksi huoneiksi niitä taidettiin siveellisesti silloin kutsua.

Myös rangaistuksia oli erilaisia. Käytettiin esimerkiksi piiskausta, jossa oli ns. kujanjuoksu; rangaistuksen saanutta juoksutettiin raippakujan läpi henkihieveriin asti. Osa rangaistuksista oli käytössä naisillekin, mutta osa oli kohdistettu erityisesti miehille, kuten ns. terävä puu. Torille oli pystytetty "hevosenmallinen" pitkä puu vaakatasoon. Puun päälle oli puusta veistetty kiiloja, joiden päälle rangaistukseen nimetyt joutuivat istumaan. Jalkoihin laitettiin vielä painot. Voi olla, että siinä on ahterinväli ollut hellänä. Tämä oli tietysti yleisölle avointa huvia...

Kaupunkikierroksella Neristanissa matkaopas kertoi, että kaupungin silloinen laita oli Mannerheiminaukion takana aidattuna alueena. Eräänä yönä muutamat rangaistusta inhonneet miehet olivat salaa raahanneet tämän terävän puun aita-alueen ulkopuolelle. Teon tehtyään he olivat kauhuissaan alkaneet miettiä, että mitä jos jäävätkin teostaan kiinni ja joutuvat istumaan terävään puuhun! Niinpä he samantien olivat raahanneet puun takaisin oikealle paikalleen...

Raatihuoneen rakennus on sisältä varsin kiehtova. Esimerkiksi aulatiloissa on ns. lumeovia. Eli aulassa on neljä ovea, joista vain kaksi johtaa takana olevaan huoneeseen. Toinen vastakkaisista ovista on aina vain koriste. Molemmilla aulan seinillä on siis  vain yksi huone aulan takana... Ja lisäksi yläkerran ikkunoista yksi on tällainen lumeikkuna, jossa sisäpuolelta katsottuna ei olekaan ikkunaa! Siinäpä sitä on tutkimista...





Mannerheiminaukion katukiveys on noussut vuosien saatossa. Koska aikoinaan merenranta oli ihan lähistöllä, oli maa hyvin märkää ja mutaista. Matkaopas kertoi, että on todettu paikalla olevan yhteensä seitsemän kerrosta katukiveystä - oli kätevää nostaa kiveystä aina sen verran, että jalat pysyivät kuivina. Nykyaikana tällaista ongelmaa ei onneksi enää ole...




Nykyään Mannerheiminaukion lävitse kulkeva keskeinen Isokatu tuntuu siltä, kuin  se aina olisi siinä ollut. Tosiasiassa aikaisemmin kaupunki lähes päättyi Mannerheiminaukion kohdalle. Kun rautatie tuli Kokkolaan, katua jatkettiin. Nykyään Isokatu toimii varsinkin kesäisin kävelykatuna, jota pitkin kulkemalla saappuu Rautatieasemalle.

 

Raatihuoneeen vastakkaisella puolella on vuonna 1810 valmistunut rakennus. Se on kauppias ja laivanvarustaja Anders Roosin rakennuttama kivitalo. Nykyään talossa toimii Handelsbanken, aikaisemmin alakerrassa oli  Libeckin apteekki sekä jossain vaiheessa myös kestikievari ja 1930-luvulla Helsingin Osake-Pankki.



 Talon yläkertaan perustettiin 1852 kaupungin ensimmäinen sairaala, joka nimettiin omistajansa, apteekkari  Gustav Libeckin mukaan Libeckin köyhäinsairaalaksi. Libeckillä oli useita lapsia, mutta onnettomasti he kaikki kuolivat ennen häntä. Niinpä Libeck testamenttasi rakennuksensa kaupungille. Libeckin tahtona oli, että kivitaloon perustettaisiin hänen rahastonsa turvin sairaala, jossa  olisi  15 potilaspaikkaa "kainojen köyhien" eli köyhien säätyläisten käyttöön.

Sairaalassaoloon sisältyi Libeckin toiveiden mukaisesti täysi ylöspito,  hoito ja lääkkeet siihen asti, kunnes  potilas joko parantuisi tai kuolisi pois. Vuonna 1887 sairaalan nimi muutettiin Libeckin sairaalaksi ja nimi laitettiin rakennuksen seinään komein kullanvärisin kirjaimin. Sairaala tässä rakennuksessa lakkautettiin 1930, kun kiinteistö  tiukkoina aikoina myytiin pankkikäyttöön. Libeckin sairaala siirtyi Hakalahteen Alkulan koulun tiloihin vuonna 1932. Nykyään Libeckin sairaala on Mariankadulla.


Vaikka Mannerheiminaukion läpi onkin kulku myös autoilla, on aukion keskellä patsas ja istumapenkkejä kukkaistutusten keskellä.

Patsas on nimeltään Kokkolan vapaudenpatsas, jonka kaupunki pystytti 1920 vapaussodassa kaatuneiden kaupunkilaisten muistolle. Patsas on siis ns. valkoisten patsas, jonka on suunnitellut Munsterhjelm.
Patsas on kolmisen metriä korkea, lehväkuvioin koristeltupylväs, jonka päällä seisoo antiikin sotilasta esittävä veistos, jossa sotilaan vasemmalla olalla on kilpi. Samasta kädestä laskeutuu viitta vyötärölle. Oikeassa kädessä puolestaan on miekka, joka osoittaa alaspäin.

Pylvään jalustassa on nähtävillä sankarihautaan haudattujen kaupunkilaisten nimet. Siitä  löytyy myös kaupungin muistosanat kahdella kotimaisella kielellä. Pylväässä on  Suomen leijonavaakuna sekä suojeluskunnan vaakuna ja Pohjanmaan vaakuna

Kokkolan vapaudenpatsas  oli jokunen aika sitten konservoitavana, jolloin patsaas jalustan halkeama korjattiin. Konservoijan mielestä  talvi ja kaupungin liikenne aukiolla rasittavat patsasta.

 Jos haluat kattavan kuvan Mannerheiminaukiosta, kurkkaa Virtualfinlandin sivuille!

Lähteet: Annikki Wiirilinna: Libeckin sairaalan vaiheita. 1979.
Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1970.
Ylen artikkeli Kokkolan vapaudenpatsaasta.2010.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti