Venetsialaiset Kokkolassa

 

Elokuun viimeisenä viikonloppuna on täällä rannikkoseudulla perinteisesti veneily- ja mökkeilykauden  päätösjuhla. Sitä kutsutaan nimellä Venetsialaiset.

Tapahtuma sai alkunsa 1800-luvun lopun  varakkaissa huvilayhdyskunnissa. Alunperin ei ollut tiettyä päivää, vaan juhlaa vietettiin elokuun aikana minä tahansa pimenevänä iltana. Tarkoituksena oli tuoda esille valon ja tulen leikittelyä veden pinnalla.




Alkuperäisissä venetsialaisissa oli tärkeintä juhlavalaistus, mitä luotiin rannoille lyhdyillä, kokoilla, tervapadoilla ja myös ilotulitteilla. Mieheni alkuperäisenä rannikon asukkina muistelee lapsuutensa Venetsialaisia. Silloin peltipurkkeihin, kuten maali- ja hernekeittopurkkeihin laitettiin kaikenlaisia räsykankaita sekä polttoöljyä tai valopetroolia jotka sytytettiin... Nykyään mukavuudenhaluiset ihmiset ostanevat roihunsa pääasiassa markettien valikoimista.

Juhlien nimi tulee ilotulituksesta. Ilotulitulitustaito tuli Eurooppaan Italian kautta 1500- ja 1600-luvuilla. Nimi juontaa juurensa silloisesta Italian kauppakeskuksesta, Venetsiasta. Puhuttiin venetsialaisista tulista...

Vähitellen juhla-ajaksi vakiintui elokuun viimeinen lauantai. Viimeisten vuosien aikana tapahtuma on laajentunut Kokkolassa koko viikonlopun mittaiseksi yleisötapahtumaksi artisteineen,lasten- ja urheilutapahtumineen sekä ilotulituksineen Kauppatorilla. Itselleni rauhottuminen meren äärellä tosin on se ainut oikea venetsialaisten juhlintatapa...Me vietimme huvilakauden päättäjäisiä  Kälviän Helluskarissa.

Sää suosi tämän vuoden  juhlaa. Päivällä käveleskelimme auringon hyväilemillä rantakallioilla. Oli kiva seurata muidenkin mökkiläisten elämää...

Tämä mökkipolku saunalle oli jo päiväsaikaan reunustettu soihduilla...




Pimenevä ilta, tuli ja vesi luovat sanoin kuvaamatonta tunnelmaa ympärilleen. Merenrantoja kierrellessä venetsialaistulet kiemurtelevat  valonauhoina huvila-alueiden rannoilla.

Pitkällä putkella seurailin seuruetta kauempana rannalla. Taisivat grillailla...

 

Joutsenperhe viipyili matalikolla...



Illan hämärtyessä monelle mökille saapui lisää vieraita...

 

Luonto näytti kauneintaan...

Ulkotulet syttyivät vastarannallekin...



Pohjoistuuli tyyntyi, meni nukkumaan akkansa viereen, kuten vanha kansa sanoo...

Auringon laskua on aina ihana katsella...

Yksinäinen mies samoili kallioilla ja istahti lopulta kameroineen  katselemaan illan hämärtymistä. Olimme pojan kanssa tehneet useampia nuotioita kalliolle ja loppuillasta mies näkyikin siirtyneen yhden nuotiomme ääreen viipyilemään ja lämmittelemään...

 

 

Meidänkin rantakallio välkehti pimeydessä valoista.

Nuorimmainen värkkäsi pikkupommiensa kanssa...

Illan pimennyttyä nuotiot roihusivat iloisesti...

 

Rätinää ja räiskettä...Ilotulitteitakin ammuttiin...

 

Värien leikkiä...

Vastarannan valoja...

Kertakaikkiaan kaunista!

LÄHTEET: Tapahtuman historiaa jo yli sata vuotta [https://www.kokkola.fi/venetsialaiset/venetsialaiset/historia/fi_FI/historia/] Luettu 26.08.2012.