keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Kokkolan kukkaloistoa

 
Kokkolan kaupungin keskustassa kävellessä ei voi olla ihastelematta kaupungin puutarhan kukkaistutuksia! Joten kiitokseksi tästä silmänilosta vähän hehkutusta kukkaloistosta vastanneelle puutarhaosastolle:)
 
Tällä kertaa rajasin pois varsinaiset puistojen kukkaistutukset, vaikka niissäkin olisi riittänyt silmänruokaa kylliksi. Poimin kävelyreittieni varsilta kauniita kukka-asetelmia...Alkupään kuvat on kuvattu kesäkuun alussa, loppuosan heinäkuun aikana. Ihan aina ei ole ollut kamerakaan mukana kulkiessani, joten jokunen hyvin kaunis sommitelma taisi jäädä kuvaamattakin...
 
Yksinkertaisesti erivärisiä orvokkeja ja jotain riippuvaa lisukeena...
 
 
Huvitti...Mannerheiminaukiolta kuvauskierrokselle lähtiessäni edessäni tepasteli nuori  ulkomaalainen tyttönen, joka kulki läpi kaupungin lähes samaa reittiä kukkaloistoa kuvaten:)


Kokkolassa on kävelykadulla useita tällaisia kukkapyramideja. Niitä löytyy monen värisinä sommitelmina. Tässä alkukesästä otetussa kuvasta näkyy vielä hyvin idea, miten kukat on istutettu...



Alla olevassa kuvassa huomaa, miten kesä on tehnyt tehtävänsä ja rehevöittänyt pyramidin täydellisen  kylläiseksi!



Kävelykadulla on myös amppeleissa huojuvia kukkaia...


 
Kaupungilla on vuoden 2011 asuntomessuista lähtien  hyödynnetty istutuksissa puolikkaita tervatynnyreitä, jotka on varta vasten rakennettu kukille. Kokkolallahan on pitkät perinteet tervakaupunkina.
 
Esikuvana ja mallina  tynnyrille on ollut joltain vintiltä  löytynyt vanha tynnyrinpuolikkaan muotoinen kukka-astia...
 
Tynnyrinpuolikkaat ovat rakenteeltaan kevyehköjä ja siirreltäviä, mutta silti tukevia ja näyttäviä. Astiat myös tuoksuvat tervalle, jos niitä tarpeeksi läheltä nuuhkaisee:) Tynnyreihin on rakennettu altakastelusysteemi, mikä helpottaa kovasti kukkien kastelua!
 
Alapuolen kukkaistutus on torilta.
 
 
Seuraavat kukat ovat kaupungintalon pääoven edustalta.

 
Nämä alla olevat  pari kuvaa  ovat puolestaan Tehtaankadun kävelykatuosuudelta isommista sommitelmista.
 


 

 
Kiva, että asetelmia on useammanlaisia. Näissä näkyy hyvin istutusten suunnittelijoiden ammattitaito...


Ensi kesäksi taidan omiinkin kukkaistutuksiin hyödyntää amppelimansikkaa!
 

 
Tässä valkea kukkapyramidi. Näitä löytyy myös monenvärisenä coktailina.....



 
Tervatynnyrin vierustalla tervatynnyrin muotoinen penkki...Tästähän ei puuttuisi, kuin että penkille istahtavalle  tarjoiltaisiin pieni tervasnapsi:))) Vink, vink...

 
Tässä vähän perinteisempi kukka-astia...



Lisää vaaleanpunaista...
 
Jos kysyttäisiin, mikä on kaunein somitelma, en osaisi vastata...
 
 
LÄHTEET: Kaupungin messuilme syntyy pienillä resursseilla [http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1180/260285/kello3.swf] Luettu 31.7.2013.
 

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Marjastusta Kokkolassa

 
Viimeisen parin viikon ajan olen retkeillyt kiitettävästi metsissä ja soilla  marjastaen. Tänä vuonna marjojen satokausi on ollut tavallista aikaisemmassa ja itse marjojakin on löytynyt aika kivasti!
 
 
Toissaviikolla samoiltiin puolison kanssa lähiseudun lakkasoilla. Hän tuntee seutujen metsiköt kuin omat taskunsa; onhan hän seudun alkuperäisasukki ja liikkuu muutenkin keskivertokansalaista enemmän metsissä...
 
 
 
 
Ensimmäiseksi marjastuskohteeksi otimme paikan, missä puolison suku on marjastanut varmaan vuosisatoja. Paikka tunnetaan nimellä Grötöga eli suomennettuna puuronsilmä. Sillä Kokkolan murteella sana taipuu kai ennemminkin muotoon "Gröjtöga."Yli 80-vuotias appiukoni kertoilee joka vuosi tähän aikaan, kuinka ´"Gröjtögasta" perinteisesti löytyy lakkoja sen verran, että ne riittävät puuronsilmäksi... Monta vuotta on ollut tarkoitus käydä siellä ikään kuin perinnematkalla, mutta aina se on vain jäänyt. Nyt tuumasta toimeen...
 
Alkumatka taittui autolla. Muutaman kilometrin päästä saatoimme auton metsäautotien liittymään. Siitä alkoi  kävelymme. Kyseinen suo kun ei ihan teiden varrella ole...Matkaa metsää kulkien tuli noin kilometrin verran yhteen suuntaan.
 
 
Hyödynsimme helppokulkuisimmat kohdat metsikössä.
Välllä kuljimme kuivaa ojanpohjaa eteenpäin.
 
Kohdetta lähestyessmme maasto nousi. Gröjtöga sijaitsee itse asiassa suoksi erikoisella paikalla - pienen mäen harjanteella!
 
 
 
Tässä se sitten on! Erikoinen, lähes niittymäinen, noin 50 x 30 metrin kokoinen, melkein puuton suo keskellä metsää:)
 
Innoissamme rämmimme alueen ristiin rastiin...
 
 
 
Tällä kertaa jouduimme pettymään - saimme yhdessä haalituksi vain 8 (!) vaivaista lakkaa:/ Toisaalta -eihän sitä kovin paljon puuronsilmäksi kai tarvitakaan:)
 
 
 
Matka jatkui vielä muille soille. Tällä kertaa löytyi lakkojakin enemmän, vaikka jokusissa paikoissa oli muut marjastajat ennättäneet jo korjata enimmät marjat omiin ropposiinsa. Kokonaissaaliiksi saimme kuitenkin riivittyä kasaan muutaman kilon lakkoja, joten olimme reissuumme oikein tyytyväisiä.
 
 
 

 
Autoon päästyä into marjoista hieman hyytyi, sillä olkapäätä kutitti ja kun kynsäisin sitä kädelläni, tajusin, että olin saanut reissusta mukaan inhottavan matkakumppanin -PUNKIN!
 
Punkkeja on täällä rannikolla nykyään riesaksi asti. Vaikka puhetta on moneen otteeseen ollut, on punkkirokote silti edelleen ottamatta.
 
Huristelimme täyttä päätä kotiin. Kaivoin netistä pikapikaa punkin irroitusohjeet esille. Punkkipihditkin löytyivät kaapista ja isäntä valjastettiin punkin irroitukseen. Oikealla otteella siitä selvittiin hyvin, mutta lujassa se oli. Onneksi ei ollut ennättänyt kauaa olla ihossa kiinni. Oireitakaan ei ole nyt parin viikon aikana mötiäisestä onneksi ilmaantunut -ja peukut pystyyn, että pääsin otuksesta säikähdyksellä.  Aivokuume kesän loppuhuipentumana tästä enää puuttuisikaan:/ Vieläkin täytyy ihmetellä, mistä punkki tiensä olalleni löysi -minulla kun oli kunnon suojavaatetus aina hupullista hyttystakkia myöten ylläni!
 
 
Viime viikolla marjastus jatkui. Nyt vuorossa mustikat. Yleensä poimin marjat käsin.  Nyt mukavuudenhalu yllätti ja poimin mustikat koneella.
 
 
Tänä vuonna marjoja näytti olevan mäntymetsiköissä, jotka olivat melko aukeita.  Parhaimmilla paikoilla marjat olivat jopa oikein hyvän kokoisia. Kyllä Suomen luonto vaan  on monipuolinen!

 
 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kokkola Cupin pyörteissä

Viikko on ollut kiireinen. Silti ennätimme perheen juniorin  kanssa käydä lauantaina Santahaassa seuraamassa Kokkola Cupin pelejä. Ilma oli oikein suotuisa; aurinko pilkahteli silloin tällöin ja  tuultakin oli sopivasti annosteltuna. Katsomossa oli kiva istuskella ja katsella ohitse kulkevia pelaajia ja yleisöä.

Vipinää kentällä riitti.

 
 
Kokkola Cup on Suomen toiseksi suurin jalkapalloturnaus. Tänä vuonna  turnaus oli jo 33. ja joukkueita oli paikalla vähän vajaat 300. Suurin osa joukkueista saapui lähiseuduilta,  mutta tulijoita oli myös Venäjältä, Britanniasta ja aina Brasiliasta saakka.
 
 

torstai 18. heinäkuuta 2013

Keskussairaalan suihkulähteen veistos

 
Tällä kertaa jatkamme vielä toisella bloggauksella Keski-Pohjanmaan keskussairaalan pihapiiristä.
Sairaalan etupihan edustalla on laatoitusten keskellä iso,  kolmonmuotoinen vesiallas, jonka keskeltä nousee veistos ja vesisuihkuja. Moni on sen varmaan nähnytkin.
 
 
Tällä kertaa seisahdan veistokseen lähettyville, kierrän sitä useammata suunnasta. En ole aikaisemmin tullut tarkastelleeksi sitä läheltä.
 
 

Veistoksen on tehnyt kuvanveistäjä Risto Saalasti (s. 1937).
Saalastin käsialaahan on myös veistos Kaarlelan kirkon nurmialueella.

Tämän sairaalan aukiolla olevan veistoksen nimi on "Linnut. Veistos on tehty 1979.

 
 
 
Veistoksessa on kolme siipiään levittelevää, lentävää lintua.Ne lentelevät eri suuntiin.
 
 

 
 
Silloin tällöin veistoksen ympärillä vesisuihkut nousevat ylöspäin laantuakseen hetken kuluttua. En tiedä, mitä taiteilija on tahtonut teoksellaan kuvata, mutta omasta mielestäni veistos sopii hyvin merelliseen kaupunkiimme veden ja lintujen vuoksi. Jotenkin ajattelen myös lintujen lennon, istahtamisen ja eri suuntiin lähtemisen kuvastavan sairaalan henkeä, ajattomuutta ja levollisuutta.

 


Kuvanveistäjä Risto Saalastille myönnettiin  huhtikuussa 2013 Keski-Pohjanmaan kulttuurirahaston Suomalaisia suurmiehiä-sarjaan kuuluva pronssinen  Elias Lönnrot-mitali. Saatteena palkintomitalin antamiselle oli "perinteen vaalijalle, veistosten taitajalle."
 

 
 Veistoksen ympäristö henkii rauhaa. Sen  vieressä on rentouttavaa istuskella puutarhapenkeillä veden solinaa kuunnellen...


 
LÄHTEET: Kuvanveistäjä Risto Saalastille Elias Lönnrot-mitali. KP24.fi. [http://www.kp24.fi/uutiset/333980/Kuvanveist%C3%A4j%C3%A4-Risto-Saalastille-Elias-L%C3%B6nnrot-mitali] Luettu 14.7.2013.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Evald Vainion muistomerkillä

 
 
Viime viikkoina olen käynyt  läheistäni tervehtimässä sairaalassa. Samalla on tullut myös kiinnitettyä  huomiota Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan, eli Kiurun pihapiirin veistoksiin...
 
Myönnän, sairaalan julkisivun viereisellä  nurmialueella puiden siimeksessä oleva patsas ei ole aikaisemmin edes osunut silmiini. Nyt lähemmin sitä tarkastelemaan!
 
Jykevän patsaan yläosassa on miehen kasvot. Patsaan jalustaosassa on  nimi "Evald Vainio."
Koska en ole alkuperäinen kokkolalainen, nimi ei sanonut minulle ensin mitään. Siispä asiaa selvittämään...
 
 
 
Evald Vainio oli Kokkolan valmisvaatetellisuuden uranuurtaja. Hän toimi johtajana  Oy Kokkolan Kappatehtaassa, joka oli Suomen suurimpia valmisvaatetehtaita aikanaan. Sotien jälkeen työntekijöitä tehtaassa oli viitisensataa!  Vainio tunnettiin niin kirkollisesta, kulttuurillisesta, kunnallisesta kuin sosiaalisestakin  vaikuttamisesta kotiseudullaan.
 
 


Ratavartijan poika, Evald Valdemar Vainio oli alkuperäiseltä sukunimeltään Karlsson. Nimi muutettiin vuonna 1904 suomalaisuusaatteen innoittamana. Vainio syntyi Kokkolassa 12.9.1898 ja kuoli Helsingissä 9.6.1965.



Vainion meriittilista näyttää lähes lukemattomalta. Vainio oli  muun muassa iso vaikuttaja Kokkolan Työväenopiston perustamiselle. Vainio tuki taloudellisesti asevelikylän rakennushanketta ja lahjoitti vuosittain Kokkolan Kansanavulle keräykseen 100000 markkaa. Vainio kuului myös useisiin johtokuntiin, lautakuntiin, kaupunginvaltuustoon, kaupunginhallitukseen  sekä työskenteli mm. Kokkolan keskussairaalan hyväksi. Vainio oli myös Keski-Pohjanmaan keskussairaalan rakennustoimikunnan puheenjohtaja. Siksi siis patsas löytyy sairaalan pihapiiristä!

 

 

Evald Vainion veistoksen pystyttämisvuodesta Keski-Pohjanmaan keskussairaalan pihaan on hieman ristiriitaista tietoa tarjolla. Wikipediassa itse veistoksen valmistumisvuodeksi ilmoitetaan  1966. Toisaalta netistä bongasin myös tiedon, että vuosi olisi 1968. Kokkolan kaupungin tiedotuslehdessä (2/2009) veistoksen perässä mainitaan vuosi 1975...Keskussairaalahan lienee kuitenkin rakennettu vuonna 1969.  Joka tapauksessa veistos on ollut paikoillaan useampia vuosikymmeniä. Tarkemmin asiasta tietävät valaiskoon lisää!



Veistoksen tekijä on kuvanveistäjä Aimo Tukiainen (1917-1996). Tukiainen on suunnitellut paljon julkisia muistomerkkejä. Tunnetuin niistä lienee marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä. Kokkolasta löytyvä Viljami Kalliokosken veistos sekä Chydeniuksen koulun  kiipeilyveistos Pallopeli ovat  myös Tukiaisen käsialaa.

 
 
Veistoksen ympäristö on laatoitettu ja siististi hoidettu kukkaistutuksin.

 
Keski-Pohjanmaan kirjapaino on kustantanut Anneli Meriläisen kirjoittaman Vainion  elämänkerran "Vaistolla ja sydämellä Evald Vainio 1898-1965." Kirjan takakanteen on liitetty Vainion elämänasennetta hyvin kuvaava siteeraus:"Hyvää naapuria on tuettava ja kannustettava. Pahoilla aivoituksilla varustettuja on yritettävä ymmärtää. Me olemme vain ihmisiä ihmisten joukossa."



LÄHTEET:

Aimo Tukiainen. Wikipedia. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Aimo_Tukiainen] Luettu 14.7.2013.

Evald Vainion elämä kirjaksi. KP24.fi. [http://www.kp24.fi/uutiset/32365/kello3.swf] Luettu 14.7.2013.

Kauppaneuvos Evald Vainio. Biografiakeskus. [http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=566] Luettu 14.7.2013.

Vanha sairaalarakennus muuntui nykyaikaiseksi. Yle uutiset. [http://yle.fi/uutiset/vanha_sairaalarakennus_muuntui_nykyaikaiseksi/6271696] Luettu 14.7.2013.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Hirsipuunpelto Ruotsalossa

Tällä kertaa on tarjolla tarina, jota lupailin jollekulle jo viime talvena! Matkaan  hyttystakkiin sonnustautuneena Kälviän Ruotsaloon. Sieltä on vielä löydettävissä vanha mestaus- ja kurinpitopaikka, Hirsipuupelto. Kohde sijaitsee 8-tieltä Ruotsaloon päin kuljettaessa Ruotsalontien oikealla puolella, Harjuntanhuan tienhaaran  jälkeen. Itse asiassa tälle paikalle johdattaa myös ns. Paavon polku läheltä Rytikarin risteystä.



 

Matkaan kohteelle vanhaa heinittynyttä kärrytietä pitkin noin 200 metriä. Lähistöllä sijaitsee myös toinen kohde, josta on tulossa blogipäivitys piakkoin... Lopun matkaa kävelen.
















Saavun isolle voimalinjalle, josta lähden kulkemaan linjan suuntaisesti polun oikealle puolelle. 200-300  metrin mittaista matkaa viitoittaa maalatut reittimerkit polun varrella.






Mäen päälle saavuttua reitti kääntyy pian oikealle metsään. Sieltä löytyykin Hirspuupelto. Paikka sijaitsee Rimmen kantatilan maalla, mikä on mielenkiintoista, sillä puolisoni äidin puoleinen suku on sieltä kotoisin...Suvussa ei ole säilynyt tietoa asiasta sen kummemmin, miksi paikka on mestauspaikaksi pyhitetty.







Perimätiedon mukaan pyöveli olisi  tämän pellon aikoinaan raivannut. Ympäristössä on havaittavissa jonkinlaisia kivimuureja -en tiedä, onko niissä ollut rakennelmia, vai onko kivisestä maaperästä vain koottu kiviä kasoihin...




Kerrotaan, että viimeinen paikalla mestattu oli 1700-luvun alkupuolella ullavalainen Kaisa Norppa. Mestaus tapahtui 1731.  Kaisa mestattiin miehensä taposta tuomittuna.

Paikalla on aikaisemmin ollut siis pelto, joka vielä joten kuten näkyy, kun tietää tarkastella. Alue on kuitenkin metsittynyt ja pitkän heinän seasta puskee sinnikkäästi esiin jokusia kuusen taimia. Alueelta voi tarkkasilmäinen bongata myös geokätkön...
Itse paikan historiasta alueelta löytyy puinen infotaulu.




Rikos pysyi salassa pitkän aikaa. Pahaksi onneksi lipsautti mukana tapossa ollut renki kerran vahingossa " Nyt on ihan samanlainen ilima, ku silloin kun met tapoimma Norpan Aapan!" Suusta lipsahtanut tunnustus ei tietenkään jäänyt huomioitta...




Tieto levisi ja Kaisalle langetettiin tuomio.Tuomio luettiin Kaisalle lähellä sijainneessa Nissilän kievarissa.

Nissilän kestikievari toimi aikoinaan Vähäjärven lähellä Porkonjärventien varrella. Paikka toimi myös postitalona sekä vankien kuljetuspaikkana.Tilan mailta löytyi myös käräjätupana toiminut pieni tupa, jossa Kaisakin lienee kohdannut tuomionsa. Nykyään Nissilä toimii maatilana ja sen nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1887.


Kerrotaan Kaisan syöneen Nissilän kievarissa tuomion täytäntöönpanoa odottaessaan leipää, ja kun häntä tultiin hakemaan, hän oli jättänyt leipäpalasen käsistään sanoen "Paampa tuon tuohon, palaamakseni."




 Pyöveli, joka oli kotoisin Uusikaarlepyystä, pani tuomion täytäntöön. Käytännössä se tapahtui iskemällä kaula poikki mestauspiilulla.

Joissakin lähteissä mainitaan myös, että mestattu nainen olisi  tuomittu lapsensa murhasta. Tämä  lienee ilmeisesti aivan toinen tarina, sillä oletettavastikin mestauspaikkaa on käytetty useamman kerran...

Tässä toisessa muisteluksessa kerrotaan pyövelin saapuneen valtion kärryillä ja olleen virkamiehen näköinen. Jutussa mainitaan, että  kun pyöveli olisi nähnyt mestattavan ensimäistä kertaa, hän olisi kiinnittänyt huomionsa naisen  pitkään, seljälle asti ulottuvaan tukkaan. Pyöveli olisi komentanut, että tukka täytyy leikata pois, ettei se häiritsisi kaulan katkaisemista..

Menneisiin aikoihin kätkeytyy paljon asioita, jotka lähinnä kummastuttavat, jopa hämmentävät nykyajan ihmisiä. Historiasta enemmän  kiinnostuneille ehdotankin lukuelämykseksi Teemu Keskisarjan   "Kyynelten kallio",  jossa kerrotaan menneiden vuosisatojen rangaistuskäytänöistä. Mahtuupa kirjaan  mukaan muuan kokkolalainen Anderskin...:)




 
LÄHTEET: Hirsipuupelto [http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?wp=GC3ZVRC] Luettu 16.6.2013.

Nissilän ja Peitson kestikievarit. [http://ww.kalvia.fi/kultt/Ruot/nissila.htm] Luettu 2.7.2012.

Paikkakertomuksia Keski-Pohjanmaalta. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1] Luettu 16.6.2013.

Vanha rantatie [http://ww.kalvia.fi/kultt/Ruot/vanhar.htm] Luettu 16.6.2013.