Vaivaisukkonäyttelyssä Ullavassa

Lehdestä lukaisin, että Ullavan tapulissa oli vaivaisukkonäyttely, joten totta kai tällaisen vaivaisiin ukkoihin sydämensä menettäneen  täytyi ängetä itsensä paikalle! Seurakseni sain nuorimaiseni, joka olikin näyttelyn äijistä yllättävän kiinnostunut!

Paikalla oli kaikkinensa muutama kymmenen puuäijistä kiinnostunutta.Yhdessä todettiin, että vaivaisukot lienevät vanhimpia kirkon työntekijöitä, jotka edelleen ovat "hengissä":) Eräs kälviäläinen totesi, että Kälviän puu-ukon täytyi viettää parisensataa vuotta työskennellen joka päivä Kälviän tapulin kyljessä, ennen kuin pääsi kesälomamatkalle Kerimäen vaivaisukkonäyttelyyn 2000-luvulla.

Paljon ovatkin ukot reissanneet - kauimmainen kuulemma aina vatikaanissa asti! Näyttelyn kuvaaja Paavola kertoi, että toissa vuonna Rautiosta varastettu ja vuosi sitten Kannuksesta metsäautotien varresta löytynyt Raution vaivaisukko sai kunnian matkata hänen autonsa takapenkillä Kerimäen vaivaisukkonäyttelyyn ja tehdä siellä jopa ns. kunniakierroksen!

Monella ukolla maalipinta on halkeillut, mutta se ei johdu yleensä siitä, että ukoille olisi tarkoituksella tehty veistokseen iho-oireita. Ennemminkin se kertoo aikansa huonohkoista maaleista. Lähes kaikille vaivaisukoille on veistetty vammoja; usein jalka on amputoitu, käsi saattaa puuttua  -tai sitten nenä tai korva..


Suomesta löytyy vain pari vaivaisukkoa, jolle oikeasti on kuvattu ihoon paiseita. Tässä alla  kuvassa oleva Särkisalon Lasarus- ukko tai Kirkon Jussi,  on pieni, alaston ja paiseinen...Veistoksella on korkeutta ainoastaan 45 cm. Tämän ukon tuorein maali on taidemaalari Nikolai Kaarion kädenjälkeä vuodelta 1948.

Näyttelyn kuvat olivat suurimmaksi osaksi kasvokuvia ja hyvin kauniita otoksia.

Avajaistilaisuudessa Aki Paavola kertoi vaivaisukkojen historiasta. Paavolahan on kuvannut kaikki Suomen vaivaisukot ja pukenut ne ihan kirjaksi asti. Suomessa vaivaisukkoja on paljon, mutta esimerkiksi Ruotsissa ne eivät ole olleet tyypillisiä -siellä on vaivaiset 9 vaivaisukkoa tallella.  Eniten vaivaisukkoja voi bongata Pohjanmaalta. Varhaisimmat ukot ovat peräti 1600-luvulta!

Vaivaisukot lisääntyivät Pohjanmaalla erityisesti Suomen sodan (1808-1809) jälkeen.  Ukoilla ei perinteisesti ole räsyisiä vaatteita, vaan usein ne on puettu ns. sortuuttiin; polviin tai reisiin asti ulottuviin korkeakauluksisiin ja vartalonmyötäisiin takkeihin. Tällaisia käytettiin Suomessa 1700-luvulla säätyläisten,  sotilaiden ja varakkaiden talonpoikien keskuudessa juhlavaatteina.

 

Yllä olevassa kuvassa vasemmalla   Halsuan  vanhempi vaivaisukko, joka yleensä viettää päivänsä käärinliinoissa tapulissa lepäillen. Ukon tekijästä  tai valmistusvuodesta ei ole tietoa.

  

Paavola kertoi oman vaivaisukkokuvauksensa alkaneen aikoinaan Kälviän kirkon vaivaisukosta. Hän pisti kuvausreissulla 50-senttisen  kolikon vaivaisukon  luukusta sisälle ja myöhemmin hän tuli laittaneensa jokaisen vaivaisukon sisälle saman määrän. Paavola kertoi kuvausreissujen olleen antoisia -jok` ikinen ukollinen  kirkonkylä tuli ajettua läpi. Samalla osa kirkoista jä erityisesti mieleen, mm. Etelä-Pohjanmaalla hautausmaat, joissa oli paljon nuoria sankarivainajia. Paavola kertookin miettineensä, olisiko seuraava kirjan aihe esimerkiksi sankarivainajiin tai-hautoihin liittyvä.

 

Alapuolen vaivaisukko on  Vetelin  vaivaispoika.  Pojan päällä katoksen alla on enkelin ppää. Katoksessa on lukenut teksti "Autuas on joca köyhä holho, händä Herra autta pahana päiwänä. 1725."
Vetelin ukon tekijää ei tiedetä. Veistos saattaa olla vuodelta 1725, mikä mainitaan tekstissä.  Veistos on ollut alun perin  Vetelin vanhassa kirkossa, joka on rakennettu 1679. Pituutta ukolla on 19  cm ja hartioiden leveys 28 cm.

 

Vaivaisukot ovat ITE-taidetta parhaimmillaan. Ukkojen esi-isinä voidaan pitää keskiajan uhritukkeja, joilla katolinen kirkko keräsi varoja uskonsotiin. Luterilaisessa Ruotsi-Suomessahan  pyhimysten kuvat olivat aikoinaan kiellettyjä.

 

Lippaiden tuotto ohjattiin köyhäinhoitoon. Kirkkolaki vuodelta 1686 määräsi että seurakuntien täytyi pitää huolta vähäosaisista. Apua annettiin ainoastaan työkyvyttömille.

Vaivaisukit saivat  myöhemmin ihmisten hahmoja. Ehkä ne koettiin inhimilliseksi. Ensimmäisten vaivaisukkojen veistäjät lienevät olleet pitkälti samoja veistäjiä kuin laivojen keulakuvien veistäjätkin.

 

Kaikkiaan vaivaisukkoja on Suomessa ollut noin 180. Nykyään niistä on jäljellä 144 ukkoa ja yksi akka. Melkoista epätasa -arvoa muuten, sillä  Suomesta löytyy vain yksi ainut vaivaisakka. Se on Soinissa ja kerää edelleen noin 500-700 euroa vuodessa diakoniatyölle. Kerrotaan että tämä sievä akka tienasi  ensimmäisenä  vuotenaan 64 kopeekkaa ja seuraavana 4 hopearuplaa ja 56 kopeekkaa. Akan veistänyt Matti Taipale sai veistoksestaan palkkaa 6 hopearuplaa ja 50 kopeekkaa....

 

Useat vaivaisukot ovat vuosien saatossa kokeneet kovia, kuten tämä  ukkokin alla. Jotakuta ukkoa on pahoinpidelty miekalla päähän, hylätty metsään, upotettu järveen, murtauduttu suurten summien toivossa...

 

Tämä alla oleva ukko on Alavetelin  kärsinyt vaivaisukko. Se on tehty noin vuonna 1760, joissakin lähteisä tosin sen oletetaan olevan 1800-luvulta.  Veistäjänä on ilmeisesti toiminut " Kuuro-Kalle." Rinnassa oleva aukko  on seurausta murtamisesta. Ukko-raasu  saatiin kiinni joen alajuoksulta tukkien seasta. Halsuan seurakunta siirsi tällöin ukon eläkkeelle. Pituutta ukolla on 137 cm  ja hartoiden leveys  35 cm.

 

Tässä alla Lohtajan  mies, joka iski kipinän minuun - HISKI! Se oli ainut Kokkolan puu-ukoista, joka minulla oli vielä kuvaamatta. Hiskissä on jotain kamalan sympaattista:) Luvassa myöhemmin vielä ihan oma postaus Hiskistä...

Erityisesti pidin myös tästä ala olevasta Pomarkun ukosta kaikessa karuudessaan. Sen on veistänyt kirvesmies Artturi Kaseva 1920-luvulla.

Paaavola lahjoitti hienot valokuvat noin kolmestakymmenestä vaivaisukosta Ullavalle. Toivottavasti ne saavat paljon näkyvyyttä osakseen!

 

Tilaisuudesta oli myös mahdollisuus ostaa vaivaisukko-postikortteja, jotka olivat myynnissä ruumiskärryn päällä...

 

 

LÄHTEET:

 

Gloria.fi. Vaivaisukot kokoontuivat. [http://www.gloria.fi/artikkeli/kulttuuri/vaivaisukot_kokoontuivat] Luettu 29.6.2014.

 

Hs.fi.Voi vaivaista ukkoa. [http://www.hs.fi/tiede/Voi+vaivaista+ukkoa/a1392969670169] Luettu 29.6.2014.

Kaija Santaholma. Vaivaisukot. Tummatukka ja kirkonäijät. 2001.

 

 KP24.fi. Puuäijät valtasivat Ullavan tapulin. [http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1480/367639/Puu%C3%A4ij%C3%A4t-valtasivat-Ullavan-tapulin] Luettu 25.6.2014.

Vaivaisukkojen paluu. Toim. Otso Kantokorpi. 2013.