torstai 25. syyskuuta 2014

Koivun istutus Isovihan siepatuille Lohtajalla

11.9.14  Lohtajan kirkkomaan läheisyydessä istutettiin pieni koivuntaimi. Tarina koivun taustalla liikutti minua. En  päässyt itse tapahtumaan, mutta kiireisen työpäivän jälkeen otin aikaa itselleni, rauhoittumiselle ja ajelin Lohtajalle...



Isoviha (1713-1721)  oli julma sota erityisesti yksittäisten ihmisten näkökulmasta ja etenkin Pohjanmaalla. Venäläiset joukot toteuttivat tsaari Pietari Suuren antamaan määräystä Pohjanmaan täydellisestä hävittämisestä.

Tsaarin määräys maakunnan tuhoamisesta kulkukelvottomaksi kymmenen peninkulman leveydeltä käsitettiin määräykseksi  talojen polttamisesta,  koko väestön surmaamisesta, ryöstämisestä, kidutuksesta,  raiskaamisesta ja vangiksi ottamisesta.

Isoviha koskettaa omaa sukuanikin, joka Etelä-Pohjanmaalla koki kovia isovihan melskeissä. Eräskin esiäitini, Sofia Jacobsdotter Viisala, os. Isopellinen, menehtyi 24.4.1715 vihollisten polttamana...Sofia oli tällöin 47-vuotias kahdentoista lapsen äiti. Erästä toista esi-isääni  (jonka nimeä en juuri nyt saa mieleen) venäläiset kiduttivat juoksettamalla häntä pihakaivon ympäri niin kauan, että hän menehtyi. Kolmas esi-isä,  David  Henriksson Skottari/Stortarvonen, joutui isonvihan aikana Venäjän armeijaan, jossa hän katosi vuonna 1720...

 Kerrotaan myös oman sukuni piilotelleen isovihaa  metsäsuon keskellä olleessa piilopirtissä. He olivat nälkään jo kuolemaisillaan, kun esi-isäni talvipakkasella lähti kotiinsa taivaltamaan, josko siellä olisi mitään syötäväksi kelpaavaa jäänyt. Hän löysinkin jyviä riihen  hirsien välistä ja he saivat jotain nälän voittaakseen. Kerrotaan myös, että kaksi esivanhempaani lähes yltiöromanttisesti kohtasivat toisensa piilopirteillä lymytessään ja myöhemmin avioituivat!

Mutta omasta suvusta laajempiin sfääreihin! Hyväosaiset virkamiehet, papit ym. pakenivat sodan alta pois Ruotsiin. Siksi esimerkiksi seurakuntien haudattujen kirjoissa  ei ole yksiselitteisesti tietoja kaikista menehtyneistä.  Kelläpä olisi ollut taitoa tai aikaa niitä silloin kirjatakaan. 2000-luvulla Venäjälle lapsiorjiksi joutuneiden nimilistat löydettiin  mikrofilmiltä Suomen Kansallisarkistosta.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi peräti 300 vuotta isonvihan alkamisesta. Lohtajan vanhan kirkon paikalle - nykyisen seurakuntatalon pihamaalle -istutettiin koivuntaimi isonvihan lapsiuhrien muistoksi. Paikalla oli myös Lohtajan koululaisia, jotka istutuksen jälkeen asettelivat kukka-asetelman koivun juurelle.



Tämä pieni koivuntaimi on tuotu paikalle Lohtajan Perttulasta. Syykin on selvä. Perttulan talosta vietiin peräti viisi veljestä  orjaksi venäläisten matkassa. Kaikkiaan Lohtajan pitäjästä vietiin lapsiorjia viidestäkymmenestäkahdesta talosta  peräti 150  ja koko maasta tuhansia!  Suurin osa lapsista oli kymmenen molemmin puolin olleita poikia. Pelkästään Lohtajalta Venäjälle kuljetettiin  yhteensä vankeina kaikkiaan 341 henkeä.  Osa lapsista joutui ilmeisesti kaleeriorjiksi muihin maihin laivaa soutamaan. Kuten kuvitella saattaa, hyvin harva lapsista  - tai  muistakaan vangeista,  pääsi koskaan palaamaan kotimaahansa. Kirkonkirjojen mukaan lohtajalaispojista kahdeksan tuli takaisin kotimaahansa!

 Mutta miksi juuri koivu? Muistomerkin ideoivat seurakunta ja kotiseutuyhdistys.  Alkuperäinen ajatus koivusta on lähtöisin Mikko Himangalta, jonka aloitteesta koivu istutettiin kirkkomaahan. Hänen mielestään muistomerkin ei aina tarvitse olla tyypillinen muistomerkki. Näinhän se on! Toivotaan, että koivu saa kasvaa paikallaan satoja vuosia, eikä sen tarina unohdu tuleviltakaan sukupolvilta...

Omaan silmääni koivun lehti näyttää kuin sydämeltä...



Sakari Topelius kirjoitti aikoinaan sadun nimeltä "Koivu ja tähti." Satu kertoo Suomesta isonvihan aikana Venäjälle kaapattujen pojan ja tytön epätoivoisesta halusta löytää takaisin kotiin ja perheensä luokse. Lapsien ainut muistikuva kotipaikasta oli talon pihalla kasvanut koivu, jonka oksilla kaksi lintua aamuisin lauleli. Iltaisin oksien välistä välkkyi tähti. Pitkän taivalluksen jälkeen tarinan poika ja tyttö löytävät kotiin vanhempiensa luo ja käsittävät, että oksilla laulelleet linnut olivatkin itse asiassa enkeleitä ja  heidän kaksi kuollutta siskoaan... Päivityksessäni kursivoidut tekstit ovat lainauksia sadusta Koivu ja tähti.

”...Niin”, sanoivat lapset, ”mutta mielemme tekee kotiin”.
”Kuka teille osoittaa tien sinne?”
”Jumala”, sanoi poika. ”Sitäpaitsi muistan, että vanhempieni kartanolla kasvaa iso koivu, jossa kauniit linnut laulavat aamunkoitteella.”
”Ja minä muistan”, sanoi tyttö, ”että tähti iltasilla kimaltelee koivun lehvien lomitse...

Myös Topeliuksella oli henkilökohtainen kiinnostus isoonvihaan ja hyvä syy  kehitellä satu "Koivu ja tähti", sillä hänen isän isoisä, Kristoffer Toppelius joutui pakenemaan  vuonna 1714 isonvihan kauhuja äitinsä kanssa piilopirttiin. Kerrotaan kasakoiden kuitenkin löytäneen Kristofferin, ja vieneen hänet orjaksi Venäjälle. Täältä  hän vuosien kuluttua pääsi karkaamaan auringonlaskun suuntaan Etelä-Suomeen ja löysi lopulta äitinsä  Tukholmasta!
 

...Poika vastasi: ”Tulemme vieraalta maalta ja haemme kotiamme, mutta meillä ei ole muuta merkkiä kuin kartanolla kasvava koivu, jossa linnut laulavat auringon noustessa, ja jonka lehvien lomitse kirkas tähti iltasella tuikkii...”

 

...Viimein, kuljettuansa toista vuotta, he tulivat eräänä iltana yksinäiseen taloon. Oli helluntai-ilta toukokuun lopulla, ja kesän ensimmäiset lehdet olivat hiirenkorvalla. Kartanolle tullessaan he näkivät siinä suuren, tuuhealatvaisen koivun, jonka pienten, vaaleanvihreiden lehtien loisti iltahämyssä heloittava iltatähti. Illat olivat jo niin kesäisen kuuleat, että ainoastaan tämä tähti, joka on suurin ja kirkkain kaikista, näkyi taivaankannella.
”Tuossa on meidän koivumme!” huudahti poika heti.
”Tuolla on meidän tähtemme!” sanoi tyttö samassa...


 
 
 ”...Nytpä tiedän”, sanoi tyttö. ”Enkelit linnun muodossa, jotka koko matkan ovat meitä seuranneet, ja jotka tänä päivänä ovat koivussa kotiintuloamme ennustaneet, ne olivat meidän pienet siskomme, jotka nukkuvat haudassa. Ne aina kuiskasivat sydämissämme: menkää kotiin! menkää kotiin!, lohduttamaan isää ja äitiä! Ne ne myös sanoivat meille: tuolla on oikea koivu, tuolla oikea tähti, tuhansien seassa. Sillä Jumala oli valinnut heidät ja lähettänyt suojelemaan meitä....


LÄHTEET:

KP24.fi. Isonvihan uhreja muistettiin koivulla. [http://www.kp24.fi/uutiset/Default.aspx?newsid=372931] Luettu 13.9.2014.

Genius loci. Paikan henki. [http://geniusloci.chydenius.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=179:isoviha&catid=44&Itemid=191&showall=&limitstart=4&lang=fi] Luettu 13.9.2014.

Markku Isohanni.  Matti Tuomaanpoika Hanni, hänen kätkemänsä raha- ja korukätkö sekä sen löytyminen. Isovihan aika Suur-Lohtajalla. [http://www.hanni.fi/hannikoru/tiedostot/rahakatkonloytyminen.pdf] Luettu 13.9.2014.

Wikipedia. Koivu ja tähti. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivu_ja_t%C3%A4hti] Luettu 13.9.2014.

Yle uutiset. Koivu pääsi kirkkomaalle lapsiuhrien muistoksi - isonvihan kasakat ryöstivät tuhansia maaorjiksi. [http://yle.fi/uutiset/koivu_paasi_kirkkomaalle_lapsiuhrien_muistoksi__isonvihan_kasakat_ryostivat_tuhansia_maaorjiksi/7465167] Luettu 13.9.2014.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Ullavan kirkkotarhassa

Tässäpä joitakin otoksia jo aikoja sitten tehdyltä  Ullavan kirkon  ympäristön kirkkomaan kiertelystä...

Kirkkotarhasta löytyy vain muutama vanha hauta. Tekstit  kivistä eivät erotu hyvin ja nämä muutamat hautamuistomerkit lienevät  monelta eri aikakaudelta. Ullavassa  muuten  vainajien siunaaminen tapahtui ennen  yleensä hautausmaalla, vain harvemmin kirkossa.



Kirkkopihalla on sankarivainajien hautapaikka.
Sankarihautausmaalle on haudattu 44 talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa.


Sankarihautojen läheisyydestä löytyy graniittipaasikivi  vuosina 1941-1944 Isänmaan puolesta taistelleille. Muistokiven yllä on risti ja kiven etusivulla on teksti "Isänmaan puolesta 1941 - 1944 sekä sankarivainajien nimet. Muistomerkki on tunnetun ullavalaisen  taiteilijan, Veikko Vionojan tekemä ja se on peräisin vuodelta 1953.


Sankarihautausmaan  ympärillä on matala kivimuuri.  Muurissa on vuosiluku 1939.

 
Kirkon vieressä on muistokivi ullavalaisille vapaudensankareille. Muistokivessä on kolmen kaatuneen nimet ja kuolinpaikat.
 
Kiven alaosassa on muistokirjoitus: '
"He puolesta lain ja vapauden
henkensä uhrattuaan
rauhassa lepoa nauttivat
nyt povessa isänmaan."
 
En löytänyt tarkempaa tietoa muistokivestä, enkä sen pystyttämisvuodesta. Jos joku tietää asiasta enemmän, olisi kiva tietää!:)
 
 
 
Lisäksi pihasta löytyy muistokivi myös Nälkävuosina kuolleiden muistolle.
Kivessä on teksti: "Nälkävuosina 1865-1868 kuolleiden muistolle."
Kivessä on lisäksi teksti Raamatusta: "Minun armossani on sinulle kyllin. Kor. 12:9.
Kiven alareunassa on enkeli, joka on polvistuneessa asennossa ja on peittänyt kasvonsa käsillään.
 
Nälkävuodethan koettelivat Suomessa kaikkein eniten Parkanoa ja Ullavaa.  Ullavassa kuoli vuonna 1868 yli viidesosa sen asukkaista!

 


 
LÄHTEET:
 
Kälviän ja Ullavan kirja. Kirkolliset toimitukset, s. 432.
 
Suomen sotamuistomerkit 1939-1945. [http://www.tammenlehva.fi.test.mediatraffic.fi/sivu.php?id=57] Luettu 29.12.2013.
 
Tuhat vuotta Pohjanmaalla. Pohjanmaan museon julkaisuja no 22¨, s. 44. [museo.vaasa.fi/w/attachment.cgi?attach=29] Luettu 29.12.2013.
 
 

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kaupan ja kulttuurin yössä Kokkolassa

 
 Tervehdys kolmannen  Kaupan ja kulttuurin yön tiimoilta!
Tänä vuonna jos milloinkaan sää helli syksyisen illan tapahtumaa.

 
 Hyvin kiireisen työviikon jälkeen en itse valitettavasti jaksanut lämmetä kovin monelle tapahtumalle, vaikka ohjelmaa olikin hyvin paljon tarjolla...

Mutta mikä rauhoittaisikaan paremmin kuin taitavan orkesterin kuuntelu aloillaan!

Keskipohjanmaan Kamariorkesteri ilahdutti  ihan ilmaiseksi yleisöä PopUp-tyyliin Raatihuoneella . Seuralaisekseni sain nuorimmaiseni - ajatuksenani, että nykynuorille tekee välillä hyvää kuunnella  klassistakin. Tällainen lyhyempi konsertti tarjoaa helpon  tilaisuuden  kelle tahansa päästä   mukaan!


Raatihuoneen miljöö on ihastuttava. Historiafriikille empiretyylinen rakennus uhkuu näkemistä.

 
 
Itse asiassa hektisen viikon jälkeen  olisin varmaan ollut kiitollinen jo pelkästä mahdollisuudesta istua aloillani  kristallikruunun alla ja tuijotella  kattoa kiertäviä  koristeita:)

 
Ikään kuin orkesterin suojattina näytti toimivan maalaus kokkolalaisesta vaikuttajasta  Anders Donnerista (1796-1857). Maalaus kun oli soittajien selustassa. Musiikki jos mikä sopii tähän rakennukseen - järjestettiinhän täällä aikoinaan hienoja tanssiaisiakin. Ja taisipa Anders Donnerin Carl- poika soitella  muuten flyygelilläkin...

 
Todella onnistunut oli valintani konsertista! Meille tarjoiltiin monenmoista kuultavaa. Syksyiseen kulttuuri-iltaan sopi tietysti  Tauron  Höstvisa, jossa on tänä vuotta 100-vuotissyntymäjuhlaansa viettävän Tove Janssonin sanoitukset.
 
Kodin kynttilät Pulakan sovituksena oli ihana. Konsertit toimivat itselleni aina innoittajina. Taidanpa valkata tänä vuonna oppilaideni laulettavaksi tämän jouluohjelmistoon...
 
Viulun soitto näyttää aina niin kauniilta, että joka kerta katsellessa tulee mieleen, pitäisikö vielä vanhoilla päivillä opetella viulunsoittoakin...En tosin tiedä, miten vasurilta luonnistuisi  oikea jousikätenä. Nurinpäin  en haluaisi opetella soittamaan...Toisaalta - onhan sitä  pianollakin oppinut melodiat soittamaan oikealla...
 
 
Lisäksi kuultiin ainakin Leroy Andersonia, Straussin veljeksiä, Fordellia ja Nordgrenia, ja, ja...
Kaksi viimeksi mainittua ovatkin orkesterin valttikortteja maailmalla.  Niitä eniten soitettuja...
Hienoa, että paikalliset säveltäjämme nousevat esiin ulkomailla.  Fordellinen talvisen  metsän tunnelmat ja Nordgrenin kansanmusiikkimainen ote...Jotain hyvin suomalaista!

 
Jousien soutelua, välillä pizzicatoakin ja  hienoja stemmoja....

 
...ja paljon yleisöä ...

 
Ruokakaupan kautta sitten vähän toisenlaisiin tunnelmiin.
Kokkolan kävelykatu tulvi ihmisiä. Myös kauppakeskuksissa näkyi olevan tungosta enemmän kuin jouluostoksilla konsanaan...
 
 
Purjelavalla oli tapahtumia. Valaistus purjeessa näytti kivalta hämärtyvässä illassa.

 
Viereiseltä terassilta tulvi ohi kulkiessa suloinen  ruokien tuoksucocktail. Innokas puheensorina kuulosti ihanalta.
 
 
Minä matkasin aikaisin kotiin ihastellen auton ikkunaan loimottavaa  täysikuuta. Kiva, että  vähän virkeämpää väkeä näytti riittävän tapahtumassa iltamyöhiin saakka.
 

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Vuoden 2014 Keskiaikapäivillä

Lauantain 2014 neljänsillä Keskiaikapäivillä riitti väkeä, aurinkoa, vilskettä, vipinää - mutta myös rauhoittumista.
 
Tänä vuonna pikkulapset oli huomioitu erityisen hyvin  omilla tapahtumapaikoilla.
 

 
Löytyipä paikalta jalkapuukin..

 
Värjättyjä lankoja puun oksalla...

 
Pajoja jos jonkinmoista...viiripajaa, sormuspajaa, kutomista...Kivoja ideoita!



Miekkailunäytös veti väkeä ja oli kiinnostava. Tosin edelleen äänentoisto puuttui:/

 
Keskiaikaisella torilla on monenmoista myytävää.

 
Turnajaisnäytös oli taas hyvin  tehty ja se veti väkeä paljon. Uutuutena oli nouseva katsomo kentän toisessa laidassa.




 

 Hetkipalvelus päivän päätteeksi Kaarlelan kirkossa rauhoittavien Hildegard Bingeniläisen rukouksien pohjalta.

 
Taustamusiikki  hetkipalvelussa oli elävää. Se alkoi hienosti, kun 7-henkinen lauluryhmä aloitti veisun sakastista. Ääni voimistui ja vähitellen  laulajat tummissa asuissa tulivat esiin laulaen.
 


Hieno päätös päivälle. Tosit tällaisessa rauhoittumiseen tarkoitetussa tilaisuudessa en pidä siitä, että osa ihmisistä poistuu kesken tilaisuuden. Ehkä se kertoo jotain omasta ajastamme...

 
Valitettavasti oma aikani ei riittänyt kovinkaan moneen päivän tapahtumaan. Mielenkiintoiset luennot yrteistä jäivät osaltani hyvin valitettavasti väliin.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Keskiaikapäivien aloitustapahtumassa

Perjantaina starttasi käyntiin  Kokkolan  Keskiaikapäivät.
Aloitustapahtuma lähti liikkeelle Mannerheiminaukiolta, josta hevos- ja pukukulkue rummutuksen ja poikkihuilun saattelemana kiersi keskustan katuja saapuen loputa Kauppatorille.
 
Keskiaikapukuja näyttää vuosi vuodelta tulevan katukuvaan lisää...Hienoa!
 
 
Keskiaikaisesti pukeutuneita kauniita neitoja.
 
 
 Kemiönsaarelta matkannut Rohan talli johti  jälleen uljaasti kulkuetta.
 



Ihania värejä...Sopivat kauniisti syyskuiseen miljööseen.


Soitinduo saapui torille.
 
Rohan tallin hoviväkeä, joilla oli yllään  Espanjan hovipukeutumista 1500-luvun lopun  malliin edustaneet asusteet.

 
Kuninkaaksi oli valjastettu Anders Fredriksson.

 
Tilaisuuden yhteydessä jaetiin myös Kokkola-palkinnot. Vanha Kalle haastattelemassa tässä alla olevassa kuvassa 1000 euron huomionosoituksen saaneita amanuenssi Seija Johnsonia  ja foley-artisti Heikki Kossia.
 
Historiafriikkinä todettakoon, että seuraava kirjahankintani on muuten juuri Närvilän kyläkirja, jonka tekoon Johnson on osallistunut...  

 
Rohan tallin ratsukkoja odottamassa ritariksi julistamista.

 
Lasten pukeutuminen keskiaikapäiville hellyyttää aina  kuten kauniit kampauksetkin!


Ihailen myös ratsukoiden yksityiskohtaista varustamista.


Lapset lyötiin ritareiksi ja muistoksi tapahtumasta he saivat hienot ritarikirjat!

 
Lauantaina jatkuu Keskiaikapäivät...Upean ilman säestyksellä siis sinne!