sunnuntai 30. elokuuta 2015

Venetsialaistunnelmissa 2015

 
Viimeiset vuosikymmenet olen viettänyt  lähes aina venetsialaisia enemmän tai vähemmän mökkeillen. Tänä vuonna arvomme kotiväen kanssa kauan ja hartaasti, mitä tehdä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siippa on töissä koko pyhän ja minä en tohdi yksinäni merenrantaan nuorimmaisen kanssa. (Esikoinen kun näki ihan aikuisten oikeasti viikolla isohkon karhun lähettyvillä...) Tunnen itseni, mielikuvitukseni  ja osaan kuvitella, kuinka vietän todellista mökkilomaa ovi lukossa pahinta peläten.:) Vaihdamme suunnitelma b;hen, eli olemme kuopuksen kanssa kotona ja koitamme keksiä jotain. No. Lopulta  käytämme suunnitelma c:tä, sillä siippa onkin saikulla :) Eli ihan sama, suunnittelimmeko mitään etukäteen:/
 
Nuorimmaiseni vinkkaa jo viikolla Venetsialaisdriftingistä. EVVK, totean ja lisään, että netissä näytti olevan lippuarvonta ko. kisaan. Koita poika onneasi; jos voitat liput,  lähden seuralaiseksi...Turha varmaan kertoakaan, että seuraavana päivänä poika hymyilee kuin Naantalin aurinko ja kertoo voittaneensa NE liput.
 
 
Niinpä raahaudun kisapaikalle intoa uhkuvan seuralaiseni kanssa. Paikalla on tuhansittain ihmisiä, lähinnä nuoria, miesväkeä ja pikkulapsiperheitä. Ikäisiäni naisia bongaan kisapaikalta vain muutaman. Yritän olla avarakatseinen ja lopulta päivä sujuukin oikein mukavissa merkeissä. Tajuan, että tuunaus ja driftaus ovat joillekin täydellisiä intohimoja.
 
 
 
 
Poika tietää, että inhoan vinkumista ja vonkumista. Karkkikojun ohitse kävellessä hän  tyytyy toteamaan "aika monella näkyy olevan lakupussi." En tiedä, johtuuko kuumottavasta auringonpaisteesta vai kisahurmoksesta, mutta lykkään pojalle kympin kouraan. 12 metriä lakua...Näyttää aina vain onnellisemmalta:)
 
Esillä on  hienosti tuunattuja autoja. Näkyypä olevan jokunen esikoiseni kaverinkin auto. Kiertelen ja katselen. Tajuani tuijottelevani autojen konepeltien alle kuin enemmänkin asiasta tietävä. Erikoisen näköisistä vanteista saisi oikeastaan aika  siistin kuvasarjan. Vinkeimmistä bassolaatikoista puhumattakaan.
 
 
 
 Sitten driftingiin. Laji on minulle vieras. Tässä autourheilulajissa on ideana, että autot ajavat aluksi yksittäin  pienehköä rataa maksimaalisella nopeudella pitkin oikeaa ajolinjaa mahdollisimman suuressa luistokulmassa. Lisäksi tuomaristo seuraa ja pisteyttää sujuvista ja nopeista suunnanmuutoksista.  Myöhemmin seuraa parikisa, jossa heikommat pisteet saanut kuski karsiutuu pois. Saamme hyvät paikat ja oikeastaan kisa vetää minutkin mukaansa.
 
Aivan loppuun asti emme kisoissa notku, sillä poika soitetaan lapsenammaksi naapuruston 3v kaksosille ja uskokaa tai älkää, hän lupaa mennä. No johan me paikalla tunteja oltiinkin :)
 
Alla viiden minuutin videonpoikanen kisoista. Kajarit kaakkoon, jotta pääsette mukaan fiilikseen!Jestas, elektroninen musiikki bassonjytkytyksineen meinaa viedä minut videonteon myötä mukanaan! Ehkä näytän tämän oppilaille ja saan muutamalta hepulta hieman lisää katu-uskottavuutta:)))
 
 (Huom! Video ei välttis näy pädeillä...)
 
 
Illemmalla tuntuu tosi oudolta viettää venetsialaisia kotona. Lopulta päätämme lähteä veneellä katselemaan kauniita, valaistuja rantoja.
 

Rannalla kuu nousee  juuri esiin. Kurkistelee puiden takaa. Ihana täysikuu!


Merellä keikuttaa jonkin verran. Ei varmaan kannata kovin kauaksi lähteä.


Pysähdymme Poroluodon betonibunkkereiden kohdalla. Poika haluaa käydä ampumassa sieltä muutaman räiskähtelevän...Nauran, sillä etsimeen katsoessani pojan ääriviivat tuovat mieleeni Pohjois-Korean  Kim Il Sungin ja  Kim Jong-ilin  pronssiin valetun patsaan! Poika toteaa, että äidillä on taas huonoa huumoria:/




Kuu kuikuilee taivaan katolla. Ihana kuu!


Rannoilta kuuluu rytinää ja räiskettä. Toinen toistaan upeampia valopalloja liitelee ilmaan. Tuntuu, että aina katsoo väärään suuntaan.







Ilta pimenee. Lähdemme kotia kohti. Rannat  loimottavat täynnä kynttilöitä.


Pimeyden  läpi loistaa upeita oranssisisia nuotioita.


Liekkien vierellä istuu mies vartioiden tultansa ja katsellen kauneutta. 


Saavumme rantaan kuunsiltaa pitkin.

 
Kotiin päästyä on keskiyö. Lämmitän  saunan. Ei ole kiire minnekään. Värikkään kesäyön seurana pulahdan vielä viileääkin viileämpään veteen. Uin kauan ja hartaasti. Kuu on seuralaiseni. Ihana kuu!  

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti