sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Silakanperkuussa

Torstai-iltana sain tuttavalta soiton: tarvitko silakkaa? Tuttava oli käynyt silakkalitkalla Potissa, eli onkinut silakoita. Ämpärillinen oli tullut nopeaa tahtia.  Olin sen verran pihahommissa uuvahtanut, etten jaksanut hommaan ryhtyä, mutta sain siinä samassa idean...
 
Aamulla rahtasin puoli ämpärillistä silakkaa kouluun. Ajatuksena oli pistää kuutosluokkalaiset bilsan tunnilla perkaamaan.  Mutta homma saikin innostusta laajemminkin ja niinpä opastin silakan perkauksessa koko aamupäivän oppitunnit.
 
Oma perkaustyylini on rahvaan kalamiehen muijan vakio. Siippa on sen aikoinaan opettanut ja se lienee vanha, perinteinen  paikallisten kalastajien tapa. Ei siis saksia tai puukkoja. Pelkät omat kädet vain. Että voi olla kätevää...
 
Open opastus oli lyhyt ja ytimekäs: kala käteen, pää poikki peukalon kynnellä painaen niin voimakkaasti, että myös selkäranka katkeaa. Siten pää taivutetaan kokonaan poikki.
Tämän jälkeen etusormi työnnetään kalan sisuksiin ja  sormella ohjaillen vedetään kalan vatsa auki. Sitten vedetään kaikki suolet kalan sisältä pois ja lopuksi kala huuhdellaan - tietysti mahdollisimman kylmässä vedessä
 
 
Ja eikun hommiin!
 
 
Oppilaista suuri osa oli innosta pinkeänä. "Jes, jes, jes!" Tosin vastapainoksi löytyi muutama, joka pelkäsi kaloja...



Oppilaiden kommentteja oli kiva kuulla.
-ällöä, piti työntää sormi suolistoon
-oksettava haju
-mielenkiintoista, en ole ennen  nähnyt kalan sisälle
-luulin, että kalan sisällä on pelkkä kalanlihaa
-tuli mieleen ihana muisto papastani, joka on jo kuollut. Hän perkasi usein kalaa.
-mäti oli ällöä
-kivaa, kun työsi sormen kalan sisälle
-kivaa, kun sai perata niin paljon kuin halusi
-kalan perkausta voisi tehdä vaikka koko päivän
-se oli haastavaa, sillä oli kova työ saada kalan pää irti
-pään irrottaminen oli mukavaa
-ajatus oli ensin ällöttävä, mutta  oikeasti oli kivaa
-mielenkiintoista, kun ei olla ennen tehty tällaista
-ei sitä verta pelännyt. Se ei ollut samanlaista kuin yleensä
-oli mielenkiintoista löytää keuhkorakkula ja poksauttaa se
-ihan kivaa
-suolet oli ällöjä
-kalat oli pehmeitä ja liukkaita
-kalan haju oli ällötys
-aluksi homma oli vaikeaa
-homma oli helppoa koko ajan
-ei kalan veri ällötä.


Ope hei, onks tää kalan sydän?
 
 


Perkuu eteni. Uuraimmat oppilaat perkasivat reippaasti yli 30 silakkaa.165 silakkaa oli pian perattu. Taisivat loppua kesken.


 
 

 
Lopuksi huuhtelu...Kylmässä vedessä aivan käsiä särki.

 

Lasten ajatusten sanoiksi pukeminen on ihanaa. Aivan kadehdin sitä! Alla olevan kuvan tytöllä kädet olivat yltä päältä likaiset ja täynnä kalan suomuja.  Hänen mielestään ne eivät kuitenkaan olleet likaiset vaan jännät. Viereinen tyttö tokaisi hänelle ihailevasti  "Sulla on kädet täynnä hopeanpalasia!" Haltioiduin kommentista:)


Hyvän mielen sain vielä puuhastelun päätteeksikin, kun tokaluokkalainen poika tokaisi tunnilta poistuessaan "Mä lähden tänään kalaan!"

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kun rautatie Kokkolaan saapui

Koti-ikkunasta kun katselen, näen ohi matkaavia junia. Viimeisen parin vuoden aikana  radanvarressa on näkynyt myös kovasti työntekijöitä, kun kaksoisraidetta on rakennettu -usein yömyöhään. Tuntuu siltä, kuin junarata olisi aina elänyt elämänsä tuossa. Junat kulkevat kulkuaan, joskus harvoin pysähdyn katsomaan, millainen juna matkaa ohitse. Yleensä junarata saa rauhassa elää omaa elämänsä.

Vaikka tuntuu itsestään selvältä, että rata menee juuri Kokkolan kautta, ei se alun perin varmaa ole ollut.

Suuriruhtinaan valtiopäivillä ja komiteoissa pohdittiin 1879-1882 rautatieverkoston kehittämistä. Oltiin yksimieleisiä siitä, että Oulun tuli olla rataverkostossa, mutta enemmän  näkemyseroja tuli siitä, pitäisikö rataa rakentaa ensin Itä-Suomen vai Pohjanmaan kautta. Yksi vaihtoehdoista oli vetää rata Vetelin kautta.

Vuoden 1882 valtiopäivillä lopulta päätettiin, että rata kulkisi Seinäjoelta Kokkolan kautta Ouluun. Ratatyöt aloitettiin vuonna 1884 ja väliaikainen liikenne Seinäjoki-Kokkola-osuudella alkoi 24.10. 1885. Juhlajuna Kokkolasta  saattoi kulkea jo syys-lokakuussa, mutta varsinaisesti  rata avattiin liikenteelle 1.11.1886. Samaan aikaan avattiin myös viiden kilometrin mittainen satamarata Ykspihlajaan.
 
Kerrotaan, että keisari-suuriruhtinas Aleksanteri II olisi määrännyt radan erityisesti poikkeamaan  Kokkolan kautta kiitokseksi kaupunkilaisten urheasta maanpuolustusvalmiudesta Halkokarin kahakassa  1854. Tällöin Englannin laivasto Krimin sodan aikoina teki iskuja Pohjanlahden satamiin -Kokkolaankin! Virallisissa Valtionrautateiden historioissa ei tosin mainita mitään tällaisesta hyvityksestä. Itse asiassa Aleksanteri II ei ollut   vallassa päätösajankohtana, mutta kun katsoo Suomen karttakuvaa, niin koukkaahan rata jonkinlaisen mutkan juuri Kokkolan kohdalla...

 
Ostrobothnia railway.svg
Kuva lainattu Wikipediasta.
 
Avajaispäivänä 1885 Kokkolan asemalla oli vastanottamassa  tuhansia ihmisiä uutta "höyryhevosta. " Juna toivotettiin tervetulleeksi fanfaarein ja hurraa-huudoin. Vapaaehtoisen palokunnan  soittokunta kajautti ilmoille "Suomalaisen ratsuväen marssin kolmikymmenvuotisessa sodassa." Raatihuoneella tapahtumaa juhlistettiin lukuisilla puheilla ja  juhlapäivällisillä.

Appiukko muisteli  äidinisänsä kertoneen, millainen elämys oli kun juna ensimmäisen kerran ajoi Kokkolan ohitse pohjoista kohti! Hän oli silloin 12-vuotias.  Tuolloin kaikki oppilaat paikallisesta ruotsinkielisestä kyläkoulusta olivat päässeet radan varteen  Vessiin seuraamaan junan ohikulkua! Olisipa joku tallentanut sen hetkiset lasten ajatukset...

Annikki Wiirilinnan haastattelu vuodelta 1970 avaa myös aihetta yksilönäkökulmasta. Hän on haastatellut tällöin Armida Janssonia,  os. Jaatista. Armida oli asunut  vuonna 1885 Roosin talon yläkerrassa. Armidan pormestari-isä oli varoitellut  noin 9-vuotiasta Armidaa ja hänen sisartaan, etteivät he saa mennä Kokkolan asemalle tapahtumaa seuraamaan suuren väenpaljouden vuoksi mutta korkean Roosin talon vinttikerroksen päätyikkunasta näki myös asemalle.
 
Armida muisteli asemanseudun olleen mustanaan väkeä. Kun sitten juna tuli asemalle viheltäen, heiluttivat ihmiset lippuja ja hurrasivat.

Kaarlelan pitäjän historia III kerrotaan rödsöläiseukon taivastelleen junan tuloa näin:"Nu var he tur att he kom såde o   int sidofuri, tå sku e ha spa heila stan me se" (Oli se sentään onni, että se tuli tuolla lailla eikä kylki edellä, silloin se olisi lakaissut koko kaupungin mennessään.).
 
Ratahanke oli aikoinaan varsinainen työkeidas seudun asukkaille. Jo yksistään sleepereiden eli  ratapölkkyjen paikalle hankkiminen oli iso työ. Tämän lisäksi radalla Kokkolan osuudella vuonna 1884 työskenteli päivisin keskimäärin yli 1000 henkeä. Heinäkuussa 1885 työtekijöitä oli päivässä jopa 1932! Myös hevosia oli päivittäin töissä noin 650.

Vuosina 2014-2015 tuntui, että radan varressa oli paljon työntekijöitä, mutta suhteutettuna ensimmäiseen ratahankkeeseen, määrä onkin naurettavan pieni. Muutamia kaivureita, kuorma-autoja, työmiehiä...Pitkää työpäivää tosin tekivät.

Nyt katson kotini ikkunasta. Radan varteen on vain  silmänkantama. Hyvin harvakseltaan ohitse suhahtaa kaksi junaa samaan aikaan. Tulevaisuudessa varmaankin paljon tiuhempaan. Nyt kaksoisraide ulottuu Kokkolasta jo Kannuksen aseman eteläpuolelle. Liikenteelle sitä on avattu 38 kilometriä.

Kaksoisraide Rimmissä.
 
 
Kaksoisradan vieressä kulkee siisti huoltotie.
 
 
Junaradan halkoo useampi vesistö. Ja taustalla näkyy  mun koti...Joskus leikittelen ajatuksella, että vilkutan ohikulkijoille. Matkassa täytyy usein olla paljon tuttuja:)
 
 
Huoltotie on tarkoituksellisesti katkottu joitakin kohdista, kuten tässä Korpilahdenojan  (Korplaxbetsi) kohdalla, jotta turha liikenne ei kulkisi huoltotiellä.
 

 
Täytyy todeta, että siististi on työn jälki  huoliteltu.
 
 
Kaksoisradan rakennusprosessiin voi tutustua täällä. Jos puolestaan  haluat kivalle ja rauhoittavalle  junamatkalle halki peltojen ja metsien, klikkaapa Liikenneviraston videoon:)
 

LÄHTEET:
 
Kaarlelan pitäjä historia III. 2002, s. 311-312.

Kysy..fi. Miksi Kokkolaan rakennettiin rautatie? [http://www.kysy.fi/kysymys/miksi-kokkolaan-rakennettiin-rautatie] Luettu 16.6.2014.

Rautatieuutiset. Ratahanke Seinäjoki-Oulu: Kesän hankeuutiset. [http://www.rautatieuutiset.uutisparkki.com/wp/?cat=11] Luettu 21.5.2016.

Yhteishyvä.fi. Kokkola lyhyesti. [http://archive.today/AlIf4#selection-569.0-573.101] Luettu 16.6.2014.

Wiirilinna. Kun ensimmäinen juna saapui Kokkolaan. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/juna.htm] Luettu 22.6.2014.
 
 

lauantai 14. toukokuuta 2016

Ajatuksia...

Tavoistani poiketen vastaan tällä kertaa netissä kiertäneeseen haasteeseen. Sopivan köykäistä kirjoiteltavaa...

Miten voit?
Viimeisten kuukausien aikana olen vastannut tähän kysymykseen lähes päivittäin. Päällisin puolin voin hyvin. Useat jopa ihmettelevät, kuinka jaksa olla niin pirteä, hyväntuulinen ja tehokas, vaikka alkuvuosi perheessämme on ollut katastrofaalisen pysäyttävä siipan yllättävän sairastelun vuoksi. Tajuan olevani henkisesti hyvin vahva. Kaikesta huolimatta syön ja nukun hyvin, nautin suunnattomasti  työn teosta ja yritän pyörittää perhe-elämää mahdollisimman paljon totuttuun tapaan.
 
Jokainen reagoi kuitenkin tavallaan. Kampaajani totesi viime käynnillä, että päänahkani on täysin erilainen kuin ennen. Samoin ihoni reagoi finneillä enemmän kuin murrosiässä koskaan. Itse tiedostan pinnan alla kytevän stressitilani siitä, että en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa uusia blogipäivityksiä helmikuun jälkeen kuin yhden. Sen jälkeen julkaistut jutut olen  luonnostellut  jo aikaisemmin .

Mitä toivot tällä hetkellä?
Toivon, että kesä koittaa pian  ja hellii lämmöllään. Toivon myös, että avoimena tällä hetkellä olevat asiat selkiytyisivät ja kääntyisivät parempaan suuntaan. Tietysti toivon myös terveyttä ja valoa elämään itselleni ja  läheisilleni.


Mitä olet syönyt tänään?
Olen onnettoman aamu-uninen. Nukun pitkään  silloin, kun se on mahdollista. Aamupalaksi (sangen myöhään)  join ison lasillisen kylmää  tuoremehua, pari kuppia kahvia ja jugurttia. En voisi aamusta syödä mitään makeaa tai hyvin tuhtia. Aamupalan yhteydessä surffailen netissä ja luen sähköpostit sekä uusimmat uutiset.
 
Lounaaksi söin lasagnea. Odotan innolla, mitä nuorimaiseni päivän mittaan  minulle vielä kokkaa. Hänelle kun oli kotitaloustunnin läksynä annettu tehtäväksi valmistaa perunaa, pastaa, kastiketta ja salaattia sekä jälkiruoka. Muut hän teki jo eilen onnistuneesti, mutta jälkiruoka sovittiin tälle päivälle...Sitä odotellessa...

Mikä on suosikkihedelmäsi?
Tähän en osaa vastata ehdottomasti yhtä hedelmää. Riippuu vuodenajasta.  Pidän  raaoista banaaneista. Kaupasta etsin ne mahdollisimman vihreät...Syön eri hedelmiä kausittain.  Oman omenapuun omenat ovat ehdottomia silloin kun sellaisen voi ottaa suoraan puusta. Tomaateista pidän, mutta tietysti  eniten kotimaisista. Niissä maistuu kesä.  Kiivi olisi hyvää, mutta lienen sille allerginen, sillä kieleni on kiivin syönnin jälkeen kuin tulessa.


Mitä ajattelit tehdä huomenna?
Minulle viikonloppu on paras silloin, kun sitä ei ole aikataulutettu. Inhoan yli kaiken sitä ajatusta, että minulla on etenkin aamusta jokin pakollinen meno. Huomenna on sunnuntai. Jos ei sada, leikkaan nurmikon ja huollan uima-altaan veden imuroimalla altaan pohjan ja tarkistamalla veden klooripitoisuuden. Sunnuntaisin tapaan tehdä myös vaatehuoltoa tulevaa viikkoa ajatellen. Pyykkään, siirrän vaatteita kaappeihin ja silittelen muutamaa paitaa. Vanhempi poika tullee kotiin ruuvaamaan autoaan. Ehkä hellin poikia jollain hyvällä herkulla. Käyn tietysti myös siippaa katsomassa joko päivällä tai illalla sairaalassa.
 
Huomenna teen vielä työhön liittyen viime hetken viilauksia ja ideointeja kevätjuhliin. Sain eilen niin hyvän mielen ja uutta  palavaa intoa, kun kuulin kuutosluokan oppilaiden keskustelun siitä, mitä jäävät alakoulusta kaipaamaan. Yksi totesi, että ei oikeastaan suuremmin muuta kuin koko koulun yhteisiä lauluharjoituksia. Tämä yllätti minut täysin, samoin kuin muutkin kommentit "Niin, monissa kouluissa jokainen luokka tekee jonkun pienen jutun luokittain ja he saavat olla esillä vain sen pienen hetken. Meidän koulussa kaikki ovat esillä koko juhlan ajan."  Kolmas jatkoi "Niin, en tiedä, mikä niissä yhteisissä harjoituksissa kiehtoo, mutta jotenkin se liittyy siihen, että me kaikki, koko koulu ollaan ja tehdään yhdessä." Että voi saada pienestä hyvän mielen ja aivan uudenlaisia oivalluksia mielekkääseen opetukseenkin!

Kenen kanssa nukuit?
Nukuin yksin. Olin tosi väsynyt illalla. Luin kolmasosan vanhasta aikakauslehdestä. Lue aina iltaisin. Viime yö oli hyvä. Edes seinän takana pihahäkissä olevat koirat eivät yltyneet räksyttämään yön kulkijoille. Tai sitten en ole vain haukuntaa uneni syvyyksistä kuullut.  Aamulla heräsin siipan laittamaan tekstiviestiin.
 
Mitä luet tällä hetkellä?
Tällä hetkellä mitään kirjaa ei ole kesken. Viimeksi luin Wendy Holdenin  "Äidiksi keskitysleirillä - kolme selviytymistarinaa." Luin kirjan toiseen kertaan, koska ei ollut mitään muutakaan käsillä.
 
En tilaa aikakauslehtiä, mutta tuttavani ja sukulaiseni huolehtivat tasaisesti vanhoja lehtiä minulle luettavaksi. Väsyneenä niitä on kiva selailla, kun ei jaksa mitään pitkäjänteisempää tekstiä.
 
Minulla on pitkä lista kirjoista, joita aion lukea. Rakastan erityisesti  elämänkertoja ja erilaisista faktoista kertovia kirjoja. Myös tietynlaiset historiateokset kiinnostavat. Kollegani  lainasi  minulta kerran jonkin kehumani kirjan, olisiko ollut Pohjois-Koreaa käsittelevä. Palautti sen seuraavana päivänä takaisin todeten, että luet aivan liian vaikeita tekstejä: ) Lienen lukenut lähes kaikki suomeksi käännetyt kirjat juutalaisvainoista. Yksi parhaista on muuten Imre Kertzesin "Kohtalottomuus." Kannattaa lukea!

Viimeksi katsottu elokuva?
Tässä kohtaa taitaa olla musta aukko. Katson nykyään niin vähän televisiota, että oikeastaan voisin elää hyvin ilmankin. Viimeksi katsoin tavoistani poiketen  jonkin rikoselokuvan, nimeä en muista. Yleensä jos jotain katson, viihdytän itseäni kunnon draamalla.

Kuka soitti sinulle viimeksi?
Isäni. Siitä on viisi minuuttia. Varmisteli, voiko lähteä ulos kävelylle, vai olenko tulossa käymään. Käyn vanhemmillani monta kertaa viikossa. Äitini on isän omaishoitaja. Minä vastaan kuitenkin isän lääkkeistä ja monista käytännön asioista.  Soittelemme päivittäin.

Kolme viimeksi tullutta tekstiviestiä?
Viestit lähetti työkaverini, konservatorion musaope  ja siippani.

"Löyty!" (Kultainen työkaverini löysi kadottamani työpaikan avaimet työpöytäni alta...Heh, työkaverini ovat aina olleet sitä mieltä, että hoidan kyllä  työni hyvin, mutta tarvitsisin  silti oman avustajan juuri tällaisiin  päivittäin toistuviin tilanteisiin...)

"Hei! Varmistelisin tuleeko A soittamaan huomenna kitaramatineaan klo 14 Pikkusalissa?"
(Heh, poikani ei ollut "muistanut" kertoa tämän päiväisestä esiintymisestä - taktikointia?)

"Ihan ok. Saturaatiot vähän huonot. Miten koirat? Nyt alkaa jääkiekko."
(Siipan viestittelyä sairaalasta, tähän heräsin aamulla...)

Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi tekstiviestissä?
"Miten A voi?" ja heti perään "Anteeksi, tuli väärään osoitteeseen:/"
(Piti laittaa viesti siipalle ja kysyä pojastamme. Lähetinkin  postin pojan teoriaopettajalle:)))

Kuka kirjoitti sinulle viimeksi Facebookin chatissa?
Yllättävää varmaan monen mielestä, mutta en käytä Facea! Tämä johtuu siitä, että itseni tuntien olen tietoisesti rajannut netissä olo aikaani ja päättänyt olla liittymättä kaikkeen vain siksi että muutkin...Notkun netissä jo muutenkin liikaa...

Mille nauroit viimeksi?
Taisi olla työkaverini lähettämä kuvaviesti. Hän oli kiinnittänyt saman kuvan työpaikan seinälle  kopiokoneen viereen.


Viimeisin ostos?
Kävin ruokaostoksilla eilen. Käyn nykyään kaupoissa harvakseltaan. Yritän välttää turhaa ostelua. Olen tajunnut, että onnea ei voi ostaa...

Mitä pelkäät?
Pelkääminen on varmaan liian vahva sana. Olen lähinnä huolissani silloin, kun tiedän läheisteni olevan jossain epävarmassa tai vaikeassa tilanteessa. Kevyellä tasolla pelkään hiiriä ja käärmeitä. Molempiin liittyy ikävät, lapsena koetut tilanteet, jotka ovat näemmä syvällä alitajunnassa. Uutena asiana minulla on myös jonkinlainen pinnan alla lepattava huoli, kuinka selviän kaikesta minulle uusista, ehdottomasti mukavuusalueeni ulkopuolella olevista arjen asioista, jotka joudun nyt hoitamaan.



Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
Selailin juuri lomasivuja aikani kuluksi. Tällä hetkellä emme voi perheen kanssa lähteä yhtään mihinkään.  Olimme suunnitelleet siipan kanssa, että kesällä hurauttaisimme  patikoimaan Norjaan Preikestoleniin. Siippa silloin  lähinnä naureskeli, kestääkö minun ja pojan kunto. Nyt osat ovatkin yllättäen  toisin päin:/ Nuorimmaisen kanssa aiomme kesällä reissata jossain päin  kuitenkin vanhaan tapaan kahdestaan. Siitä ainakin yritetään pitää kiinni. Pitkä haaveeni on myös kiertomatka  Syvärille, Aunukseen, Petroskoihin....sodan aikaisiin paikkoihin. Haluaisin visuaalisesti aistia sen seudun. Minulla vain ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut lähtemään kanssani näin kuivalle (!) matkalle. Aion odottaa, että nuorimmaiseni on muutaman vuoden vanhempi. Hänet saan varmaan narrattua  mukaan.

Mitä toivot syntymäpäivälahjaksi?
Synttärit ovat muuten jo parin viikon päästä, hups! En toivo mitään. Tai no jos  aurinko voisi silloin paistaa täysillä.  Varmaan läheiset käyvät kahvittelemassa.  Vuoden päästä täytän tasavuosia Siippa totesi, että jos silloin on asiat paremmin, otamme pojat  ja tyttöystävänkin mukaan ja lähdemme jonnekin kauemmaksi. Se on hänen unelmansa, mutta komppaan kyllä. Minulle tosin riittäisi ihan vaan läheisten kanssa kotona olo. Juhlapäiväni  tasavuosina sattuu sunnuntaille - en saa edes palkatonta vapaata:/  Tosin olen syntynyt niin tyhmään aikaan, että on juuri hektisimmät päivät koulussa ennen kesälomaa. Hoidan ensin työn ja lomailen vasta oikealla lomalla. Muutoin missaan vuoden antoisimmat päivät...


 
Olen niin iloinen, että piha on haravoitu. Ekaa kertaa elämässäni olen saanut uima-altaan yksin pestyä, laitettua vedet ja kemikaalit. Tänä iltana aion saunan jälkeen pulahtaa viileään veteen:) Kesä saa tulla!

lauantai 7. toukokuuta 2016

Tuulimyllyt

 
Etsin innokkaana tietoja vanhoista tuulimyllyistä Kokkolassa. Tieto yksittäisistä myllyistä etenkin oli todellakin kiven alla. Googlaamallakin löytyi asiatekstejä pääasiassa vain noista uusista valkoisista tuulivoimaloista. Jotain sentään hakemalla löytyi...
 
Virallisen tilastoinnin mukaan Suomessa oli 1800-luvun lopulla noin 10000 kappaletta tuulimyllyjä. Viimeiset niistä lienee rakennettu 1930-luvulla.
 
                                  Yllä: Tuulimylly Kaarlelan kotiseutumuseon pihapiirissä
 
Alkuperäinen malli tuulimyllyihin on saatu itäisiltä mailta, sillä jo 600-luvulla eKr noudettiin Persiassa vettä pelloille vertikaaliakselisilla myllyillä. Myös Välimeren maissa tuulimyllyjä on ollut 1000-luvulta lähtien. 1200- ja 1300-luvuilla levisi läntiseen Eurooppaan arabien välittämänä tuulimyllytekniikka. Euroopassa kehitettiin 1200-luvulla vaaka-akseloituja tuulimyllyjä joissa perustyyppinä oli yleensä 4-siipinen propelli. Näitä myllyjä ryhdyttiin käyttämään viljanjauhatuksessa ja ne yleistyivät Euroopassa nopeasti. Suomessa ensimmäiset tuulimyllyt korkeilla mäillä tulivat käyttöön Varsinais-Suomessa  1400-luvun puolivälissä.
 
  Kokkolassa  nykyisen Mäntykankaan ja  Kolumäen  alueella   seisoivat  kaupungin tuulimyllyt puuttomalla mäellä  1700- ja 1800-luvuilla. Kaarlelassa puolestaan oli vuonna 1586 25 tuulimyllyä. Kotiseutumuseon läheisyydessä Kokkolan Kirkonmäellä oleva mylly on hankittu ilmeisesti vasta 1960-luvun taitteessa Larsmosta.
 
 
 
Suomessa on ollut pääasiallisesti muutaman eri tyypin tuulimyllyjä, joita on luokiteltu sen mukaan, miten  niiden siivet "hännästä" käännettiin tuulen suuntaan. Rakenteeltaan yksinkertaisin mylly oli jalkamylly, jonka runkona oli huone, joka kääntyi pystyyn tuetun napatukin varassa.  

                     
 
Harakka- ja mamsellimallisissa myllyissä jauhinkivet olivat alaosassa erityisessä kivihuoneessa. Näissä myllyisä ainoastaan myllyn yläosa oli käännettävissä. Harakkamyllyssä oli kiinteä alaosa,  vain yläosa kääntyi. Niissä oli yleensä kaksi kiviparia. Mamsellimyllyssä liikkuvan yläosan seinärakenne tuettiin  alaosan seinään, jolloin napatukkia ei tarvittu.

  

                       
                              
Varvasmyllyissä (myös konttimyllynä tunnettu) puolestaan oli jalkaristikko, jonka varassa voitiin kääntää koko myllyä kivineen. Myllyn ympärillä oli kartion muotoon asetetut "varpaat" tukemassa myllyä. Vähintään noin sadan vuoden ikäiset myllyt luokitellaan jo muinaisjäännöksiksi.
 
 
Suurin osa seutumme Kvarn-alkuisista paikannimistä ovat paikkoja, joissa on aikoinaan ollut tuulimyllyjä.  Vuonna 1586 Kaarlelassa oli 25 tuulimyllyä. Bråtössa ja Knivsudissa on tilastoitu yhteensä  15 tuulimyllyä. Kälviällä ja Ruotsalossa ei tuohon aikaan ollut kuin vesimyllyjä. Myllyjen omistajia verotettiin vuonna 1586 1 markalla. Tuulimyllyjä omistivat tällöin maanomistajat, jotka asuivat kauempana vesistöistä. 
 
      Yllä: Lohtajan Kirkonmäen tuulimylly museoalueella.
 
Myöhempinä vuosisatoina tuulimyllyjä ei enää verotettu. 1600-luvun myllyistä on hyvin vähän tietoa. Seurakuntalaisen velvollisuuksiin kuului kuitenkin huolehtia,, että  pappilan käytössä oli mylly.  
 
  
                              
Vuodelta 1724 on tieto, että Kaustarin Korpin mylly oli joutunut vihollisen kovan käsittelyn uhriksi. Venäläiset olivat puolestaan  polttaneet Suomalax n:o 2:n myllyn. Muista myllyistä löytyy mainintoja;  "ikäloppu mylly" vuonna 1723 Heinolassa. Sokojalla on kartoituksen yhteydessä vuonna 1752 maininta Björkbackan, Porkon, Haalsin ja Notjärvin tiloilta kotitarvejauhatukseen. Lisäksi löytyy maininta Jubbilan myllystä Kaustarista.
 
                  
   
                  
 
Isojaon kartoista löytyy myös mainintoja myllyistä, esimerkiksi Korpilahden Räihässä oli "Kvarn-nabban." Vuodelta 1833 löytyy tieto, että myllynsiipi murskasi 16.8.1833 92-vuotiaan Olof Hansson Saaren Linnusperässä.
 
Myllärit olivat yleensä myös talonpoikia. Vuodelta 1835 on kuitenkin merkintä, että Kaarlelassa oli  viisi myllymestaria.
 
Kaarlelan ainut tuulimylly vuonna 1961 sijaitsi Rödsön Bredbergssärillä.  Myllyn tiedetään tuolloin olleen hyvin huonokuntoinen.
 
 
Yllä: Rödsön mylly 
 
Rödsön mylly löytyy ajellessa Mölleriä kohti. Siellä on pellonpientareella  pienehkö tuulimylly, joka näkyy kylätielle, muttei ole aivan tien vieressä.
        
  
                              
 Tuulimyllyn rakennusvuosi on 1838. Tuulimylly on yksityishenkilön kunnostama Ely-keskuksen tuella. Kunnostushanke alkoi vuonna 2010. Tällöin mylly oli jo pahoin ränsistynyt. Edellinen myllyn entisöinti oli tapahtunut 1950-luvulla. Tällöin nykyisen omistajan, Hemming Renlundin isä siirsi kunnostustöiden yhteydessä myllyn lähelle sen nykyistä sijaintipaikkaa. Itse mylly on aina kuulunut Bredskärin tilan omistukseen. Viimeisen kerran se on ollut käytössä 1800-1900-lukujen vaihteessa.
 
  
 
Tässä myllyssä on kaunista sen alkuperäinen, tummanharmaa väri. Tällaisena minäkin muistan lapsuudessani vielä pystyssä olleet tuulimyllyt. Muodoltaan mylly on yksinkertaisen pelkistetty. Myllyllä on jauhettu  jauhoja lähinnä karjalle.
 
      
 
Myllyn kunnostukseen on uponnut rahaa noin 10000 euroa, josta Ely-keskus on tukenut noin puolella summalla. Myllyn korjauksen yhteydessä on tehty alapohja uudelleen. Jalustassa olevat aukot on katettu verkoilla, jotteivat linnut  majoittuisi myllyyn. Mylly sai kupeelleen myös uudet siivet, koska aikaisempia siipiä ei enää ollut siinä kiinni. Siipien  pituus on  4,2 metriä.
                                      
 
Rödsössä oleva tuulimylly nököttää tienmutkan vieressä. Jostain syystä en ole sitä aikaisemmin ohi ajaessani tullut edes rekisteröineeksi. Tuulimylly on tosin tieltä katsoen hieman etäämpänä ja sen etuosa jää piiloon, samoin siivet. 

 

   

Öjan tuulimylly on rakennettu vuonna 1870. Se sijaitsee Tjärun pihapiirissä alkuperäisellä paikallaan. Myllyn on rakentanut  Hans Mattsson Näcksund-Tjäru, joka oli maanviljelijä ja  kuudennusmies. Öjassa oli vielä 1930-luvulla useita tuulimyllyjä. Tjärubackenilla tiedetään olleen neljä tuulimyllyä, joista alla oleva tuulimylly on ainut säilynyt.   Valitettavasti useampi rapistui ja parempikuntoiset purettiin ja muutettiin vilja-aitoiksi.



Onni onnettomuudessa, että Tjärun mylly saatiin säilytettyä. Siitä on kiittäminen Birger Sundforsia, joka halusi suojella rakennusta ja sai hankkeeseensa mukaan metsästysyhdistyksen. He yhdessä lunastivat  myllyn sekä tontin veljeksiltä Herman ja Albert Sundfors (myllyn rakentajan pojanpojat). Kauppa tehtiin  vuonna 1959.  Kun Öjaan perustettiin vuonna 1962 kotiseutuyhdistys, möi metsästysyhdistys rakennuksen symbolisella yhden markan hinnalla kotiseutuyhdistykselle, joka nykyään omistaa ja hallussa pitää  rakennusta.
                          
  
 
Tämä Öjan tuulimylly on kunnostettu kevään 2015 aikana Öjan kotiseutuyhdistyksen toimesta. Jo edellisenä kesänä myllyyn vaihdettiin tukkeja ja kiviä kasattiin uudelleen. Näin sokkeliosasta saatiin vakaampi. Sokkelia myös tervattiin huolella. Mylly maalattiin punamullalla ja myllyn ovi  keltaisella - värillä joka on perinteinen Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Myös katto tervattiin ja myllyyn kiinnitettiin uudet kattorännit. Myllyn siivet on entisöity jo vuonna 2012, kun ne vaurioituivat kevätmyrskyssä. Öjan kotiseutuyhdistys on suunnitellut myllyn siirtämistä kotiseututalon yhteyteen, jossa  se kertoisi paremmin omaa ajankuvaansa. 
  

LÄHTEET:

Isä aloitti ja poika lopetti: vanha tuulimylly sai takaisin arkisen loistonsa. Yle.fi. [http://yle.fi/uutiset/isa_aloitti_ja_poika_lopetti_vanha_tuulimylly_sai_takaisin_arkisen_loistonsa/7497131] Luettu 6.6.2015.

Kaarlelan pitäjän historia I, s. 52.
Kaarlelan pitäjän historia II. 1980, s. 127-138.

Kokkola-Kyläasutuksen vaiheosayleiskaava. 2004. [https://www.kokkola.fi/palvelut/kaavat_ja_kiinteistot/kaavoitus/yleiskaavoitus/kylaasutuksen_vaiheosayleiskaa/fi_FI/oja/_files/91823090535044836/default/PERUSSELVITYSSELOSTUS_31082004.pdf9 Luettu 19.4.2015.

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Mäntykankaan puutaloalue. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1673] Luettu 7.5.2016.

Niukkanen, M. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. [http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf] Luettu 19.4.2015.

STY. Suomen Tuulivoimayhdisys ry. Tuulivoiman historiaa. [http://www.tuulivoimatieto.fi/historia] Luettu 19.4.2015.

Väderkvarnen här piffats upp. Nya ÖB. 9.9.2015.

Www.eskoerkkilä.fi. Taide Vionoja - professori Veikko Vionojan tuotantoa esittelevä museo Ullavalla. [http://www.eskoerkkila.fi/blogi/2014/09/03/1749] Luettu 17.10.2015.

Öja Hembygdsförening r.f. Öja Hembygdsförening i ett nötskal. [http://oja.hembygd.fi/foreningen/] Luettu 17.10.2015.

Öja tre perioder. Loffe.net. [http://www.loffe.net/krier-mainmenu-28/601-a-tre-perioder-2308-] Luettu 7.6.2015.