lauantai 27. elokuuta 2016

Lassanderin talo


Nyt kierrokselle Kokkolan museokortteliin. Siellä on sievä rakennus nimeltään Lassanderin talo.
Astun sisään pitsiseen eteiseen.


Tartut ovenlukkoon,
tuhannesti tartuttuun,
astut melkein päätä kumartaen sisään matalaan,
kodikkaaseen huoneeseen.
Hämmästyt värikkäitä seiniä, sillä - eikö totta - menneisyyttä ajattelet aina hieman värittömänä. Nämä ovat kuitenkin juuri samat värit, jotka peittivät talon seiniä 1700-luvulla.

-Tekstikuvaelma Lasssanderin talosta -


Lassanderin talo on alun alkujaan rakennettu vuonna 1748 Kustaa Adolfin kadulle, osa siitä jo tätä aikaisemmin. Sieltä se on myöhemmin siirretty museokortteliin.

Tässä talossa on asunut  mm. Lassanderit sekä Ahlan kauppiasperheet.

Tämä talo on sisustettu 1700-luvun kauppiasperheen kotia muistuttavaksi. Tosin vierailuhetkelläni rakennuksessa oli viereisen Pedagogiotalon museotavaroita pois toisen näyttelyn tieltä. Lassanderin talossa voi tutustua mm. kaupankäynnin ja merenkulun historiaan.



Lassanderin talo on yksi Kokkolan vanhimpia. Lassanderin perhe piti rakennuksessa leipomoa ja viinanpolttimoa ja harjoittivat myöhemmin myös kaupankäyntiä.

Lassanderin talo sai aikanaan purkutuomion. Silloin muodostettiin arkkitehti Krister Korpelan aloitteesta toimikunta joka siirrätti talon museopihaan. Myöhemmin talo  luovutettiin kaupungille.



Eteisestä savutaan saliin, jonka seinät ovat keltaiset ja harmaat. Seinien yläreunassa on koristeraita, jonka malli on Lohtajan pappilasta. Sieltä on peräisin myös huoneessa oleva kaakeliuuni, jonka reunoissa toistuu kiertäen sama koristeaihe.



Tämän salin kalusteet ovat peräisin 1700-luvun puolivälin tienoilta. Pöydällä on Lassanderin suvun vanha raamattu. Salista löytyy myös kaunis nurkkakaappi ja rokokootyylin pöytä.







Salista kuljen kohti makuuhuonetta. Sen seinien yläosa on upean vadelmanpunainen. Joten se siitä värittömästä vuosisadasta...



Aikoinaan korkea peittovuori sängyssä oli tietynlainen status ja viesti varakkaasta perheestä.



Makuuhuoneen kalustus ajoittuu 1780-1790-luvun tyyleihin. On havaittavissa kalustuksessa englantilaisperäisiä vaikutteita. Makuuhuoneen tuolit, myös lastentuoli, ovat kuuluneet Draken suvulle.



Pieni peili sängyn yläpuolella on peräisin jostain maaseudulta.






Tuoli on talonpoikaisversio 1800-luvun alkupuolen kustavilaisesta  mallista.



Keittiönseinät ovat värittömät. Kuvissa näkyy myös alkuperäiset lattialankut, joiden pinta on höylätty pois. Lassanderin talo on yksihorminen ja siinä on kolme kerrosta. Ylimmän kerroksen  huone on yhtä tilaa.

Keittiöstä löytyy sievä nurkkakaappi ja rokokootyylinen pöytä. Siellä on myös nurkkatakka.


Taidokas maalipinta on tehty roiskimalla varpuluudalla tasaiseksi pohjamaalattuun seinään.


Tässä alla massiivinen hiirenloukku...



Keittiön pöydällä on lakanarulla, jonka päällä oli puinen mankeli. Minulla on muuten kaksi lähes samanlaista puista juoma-astiaa kotona kuin pöydän takaosassa näkyvä puuastia. Appi osti ne aikoinaan kylän yhteisten astioiden huutokaupasta.






Yläkerrassa oleva salihuone  taas kylpee väriloistossaan helein alkuperäisin sinivihrein seinin. Sali edustaa 1800-luvun kustavilaista tyyliä. Salin tapetti on maalattu seinälle suoraan ajalle tyypilliseen tapaan sabloonalla.

Salin pöydällä on levällään pelikortteja. Pöydältä löytyy myös kärpäsloukku. Se toimi siten, että astiaan laitettiin mehua. Mehun tarkoituksena oli  houkuttaa kärpäset loukkuun astiaan.









Yllä ihania ohjeita vanhala käsialalla ruotsiksi. Esimerkiksi "Att Göra Kyrsbärs Win "(=Kuinka tehdään kirsikkaviiniä).



Yläkerran toisessa huoneessa, ns. naisten huoneessa,  on punainen ranskalainen tapetti. Se on kuvioinniltaan 1830-lukua. kuten huoneen  kaulustuskin. Huonetta koristaa Carl Rahmin muotokuva. Huoneen nurkassa on myös piippuhylly.









Alla olevasta  yläkerran taulusta käy ilmi, että Ruotsin kuningas on käynyt talossa 20.7. 1752.





Samassa tilassa on myös hieno kartta Kokkolan silloisesta keskustasta. Harmaalla piirretyt kuviot kertovat kaupungin myöhemmästä kaavasta.


Seinältä löytyy myös selventävä taulu, johon on talletettu rippikirjojen mukaan talossa asuneet ihmiset 1700-luvulla. Wau!

Eteisessä on vielä kaunis kapioarkku.



Sain erittäin hyvän opastuksen eräältä iäkkäämmältä  matkaoppaalta Lassanderin talossa talvella 2016, kun satuin olemaan ainut paikalla ollut sillä hetkellä  museoiden avointen ovien päivänä nuorimmaiseni kanssa. Kiitos vielä siitä!

LÄHTEET:

Kokkolan kaupunki. Lassanderin talo. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kulttuuripalvelut/museot_ja_perinnetyot/kh_renlundin_museo/nayttelyt/Lassanderin_talo/fi_FI/lassanderintalo/] Luettu 7.8.2016.

KP24.fi. Museo tutuksi  kokkolalaisille.[http://www.kp24.fi/uutiset/29746/Museo-tutuksi-kokkolalaisille] Luettu 21.2.2016.

Porstuakirjastot. Wiirilinna. Tällaiselta näytti kokkolalainen porvariskoti 1700-1800-luvuilla. Keskipohjanmaa 7.9.1974. [http://www.porstuakirjastot.fi/files/original/1cd7c40b1faa40274d8d434d70bb4e35.pdf] Luettu 21.2.2016.

Torkinmäen koulu, 6A-luokan blogi. Lassanderin talo. [https://teknoppi6a.wordpress.com/2013/10/03/lassanderin-talo-9/] Luettu 21.2.2016.

Torkinmäen koulu 6A-luokan blogi. Lassanderin talo. [https://teknoppi6a.wordpress.com/2013/10/03/lassanderin-talo-11/] Luettu 21.2.2016.
 
 


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kiireisen viikon kuvapäivitys

On ollut sen verran kiireinen viikko, että tällä kertaa vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia...

Iskiakseni  äityi loppukesästä niin pahaksi, että kaiken maailman marjat jäi suosista poimimatta. Ensimmäinen kesä ikinä. Mutta senkin asian kanssa pystyy näköjään elämään.

Viikko sitten ajaa huruuttelin kalevalaiseen jäsenkorjaukseen kipuineni ja suurin osa niistä jäikin parituntisen käsittelyn jälkeen pöydälle. Apu löytyi lopulta kilometrin päästä kotoa. Monta käsittelijää kiersin ennen tätä, mutta jos nyt lopultakin helpotti. Olisi vaan pitänyt tajuta mennä aikaisemmin. Jäsenkorjaajalle selittelin nolona, että ajattelin tämän tästä menevän, mutta kun tajusin, että loma loppuu ja kivut yltyvät, se ei ole hyvä merkki. Olisi ollut enemmän kuin noloa jäädä sairaslomalle suoraan pitkän kesäloman jälkeen tällaisen vaivan vuoksi. Olin kuulkaa niin onnellinen, kun pääsin sittenkin  töihin! Niksauttajalleni lupasin, että tulen parin kuun päästä enemmän kuin mielelläni uusintakäsittelyyn. Voin lämpimästi suositella kaikille muillekin!

Viikolla sitten pääsin sinne marjametsäänkin. Tosin marjojen poiminta jäi vielä toiseen kertaan. Puolukat eivät olleet vielä valmiita. Mutta minulle riitti ihastelukin. Mielettömän paljon marjoja ja aivan metsäautotien vieressä. Tänne palaan uudelleen.


Syy miksi metsään menin ei ollut puolukoissa. Siippa on innokas sienien keräilijä. Minä en luota siententunnistustaitoihini, joten lähinnä kiertelin ja nuuhkin  metsää. Kanttarelleja -isoja sellaisia  - löytyi tällä kertaa hyvin.


Metsässä oli kaunista. Jäkälä tuo heti joulun mieleen. Oli iso kiusaus poimia asetelmiin joulua varten tukku jäkälää, mutta hillitsin mieleni. Taitaa olla niin,  että se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jäkälää saa kerätä vain omasta metsästä.


Kotimatkalla tien varressa oli hiehoja. Siipalle annoin käskyn pysäyttää auto. Minusta lehmät on ihania. Vielä kymmenisen vuotta sitten kotipihamme naapuripellolla käyskenteli lehmiä, vaan ei enää. Kaipaan niitä. Avasin auton ikkunan Juttelin lehmille. Ne katsoivat minua kummeksuen, mutta uteliaana. Jännää, että tunnen voimaantuvani tällaisista pienistä asioista.


Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Eilen olimme juhlimassa kaksissa 60-vuotisjuhlissa. 

Meille on kasaantunut erilaisia kissanristiäisiä usealle viikolle peräkkäin. Tänä vuonna jää venetsialaistenkin vietto väliin. Samoin jää väliin lukion 30-vuotisluokkakokous. Harmi kun ei voi revetä moneen paikkaan yhtä aikaa.

No, siippa ennätti kuitenkin vielä sorsametsälle, iltalennolle. Hanhipaistia taitaa olla luvassa marraskuun Mårten`s gås (=Martinpäivän hanhi...) - päivänä.


Illalla kuvailin kotipihalla kaunista sateenkaarta. Ei sen kauneutta oikein kuvaan saa. Pidän sateenkaarien bongailusta  niin kuin väreistä elämässä yleensäkin.

Viikon huipennus liittyen väreihin kuultiin viikolla, kun olin menossa uuden 3.-luokkani kanssa ruokasaliin. Kävelimme pitkässä jonossa, minä etunenässä vielä jalkaani linkuttaen. Takanani tuli tyttö. Oli pitkän aikaa hiljaa, mutta tuumasi sitten. "Ope, mä tässä kattelin, että kun sulla on tuo valkoinen paita, joka levenee helmaa kohti ja nuo vihreet housut, ja kun sä siinä kävelet, niin sää muistutat aivan Helinä-keijua!" Mitään yhtä kaunista en ole kuullut aikoihin:) On mulla vaan maailman paras työ:)


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Lars Sonck - graniitin ja tervatun hirren mestari

Kallion kirkko, Kultaranta, Eiran sairaala, Maarianhaminan merenkulkuopisto, Pörssitalo, Pietarsaaren vesitorni, Tampereen tuomiokirkko, Turun Mikaelinkirkko, Ainola...Osaako joku lukija kylmiltään arvailla, mikä yhdistää näitä tunnettuja rakennuksia?

Asian varmistamiseksi palaillanpa jälleen  Kälviän kirkon pihamaalle. Melko läheltä kellotapulia löytyy jykevä kivipaasi. Se ei ole hautakivi, vaan muistomerkki.

Kivessä on teksti:

"Arkkitehti
professori
LARS SONCK
syntyi
Kälviän Simukkalan
pappilassa 10.8.1870

Lapsuuden kotiseutu"




Lars Eliel Sonck syntyi Kälviällä 10.8.1870 perheen yhdeksänneksi ja nuorimmaksi lapseksi. Larsin isä oli seurakunnan kappalainen Knut Emil Sonck ja äiti Kristiinankaupungista lähtöisin ollut porvarintytär Anna Rebecka Nordström.

Lars Sonck eli varhaislapsuutensa Kälviällä, mutta perhe muutti jo 1878 Ahvenanmaalle, Finströmin kuntaan isän töiden vuoksi. Sonck itse  piti varsinaisena lapsuuskotinaan Ahvenanmaata.

Lars Sonck opiskeli Turussa -ensin lyseossa, sitten Turun teollisuuskoulun rakennusosastolla ja myöhemmin Helsingissä Suomen Polyteknillisessä opistossa. Turun vuosien kerrotaan olleen Sonckille vaikeita koti-ikävän vuoksi.

Sonck voitti jo ennen koulusta valmistumistaan 23-vuotiaana Turussa suuren kirkkokilpailun, joka avitti hänen tulevaa uraansa merkittävästi. Palkintorahoillaan Sonck osti Ahvenanmaalta tontin, johon hän rakensi itselleen kesähuvilan, joka tunnettiin nimellä Lasses villa. Huvila tosin tuhoutui tulipalossa 1951.  Talvisin hän asui ja työskenteli Helsingissä Unioninkadulla.

Sonck oli viehtynyt keskiaikaan ja karelianismiin. Sonckia pidetään kansallisromanttisen kauden yhtenä merkittävimpänä arkkitehtina. Hänet tunnettiin arkkitehtina erityisesti siitä, ettei hän koskaan käyttänyt viivotinta, vaan piirsi kaiken vapaalla kädellä. Tämä tietysti työllisti piirtäjiä, joiden tehtäväksi jäi töiden puhtaaksi piirtäminen ja oikeaan mittakaavaan muuttaminen.

Professori J. E. Siren luonnehtii Sonckin arkkitehdinuraa näin: "Suomen rakennustaiteen ytimekäs dramaatikko, harmaan graniitin ja tervatun hirren verraton mestari."

Sonck eli elämänsä perheettömänä. Hänen kerrotaan olleen lämmin, iloinen, seurallinen ja elämää ymmärtävä ihminen. Professorin arvonimi Sonckille myönnettiin vuonna 1921 ja vuonna 1930 hänet kutsuttiin Suomen arkkitehtiliiton ensimmäiseksi kunniajäseneksi.

Sonckin tuotannosta tunnetaan kirkkoja, kaupunkien asemakaavoja, virastoja, monumentaalirakennuksia, hirsihuviloita ja kerrostaloja. Hän otti myös vahvasti kantaa julkiseen rakentamiseen. Vaikutteita moniin töihinsä Sonck ammensi matkoiltaan Euroopan kaupunkeihin.

Sonckin hirsihuviloissa toteutus on jykevää. Niissä on vaikutteita sekä itäsuomalaisesta rakennusperinteestä että sveitsiläistyylisestä ja norjalaisesta puutaloperinteestä. Huviloissa on usein nähtävissä lohikäärmeornamentiikkaa ja häränsilmiä. Katot näissä huviloissa ovat usein hallitsevia. Erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin Sonckin käsialaa olevan   Sibeliuksen Ainolan suunnittelemisesta kannattaa tutustua täällä. Sibeliuksella kerrotaan olleen ainoastaan kaksi vaatimusta arkkitehdille: ruokasalin ikkunasta piti näkyä Tuusulanjärvi ja takan piti olla vihreä. Sibeliushan kuuli värit eri sävelkorkeuksina. Vihreä edusti hänelle F-duuria!


Alla olevan kuvan taka-alalla hieman pilkottavan Kälviän kirkon on muuten suunnitellut  Odert W. Renell. Alun perin Lars Sonck piirsi ilmaiseksi  piirustukset  myös Kälviän kolmanteen eli nykyiseen kirkkoon, mutta kävi niin, ettei niitä paikkakunnalla hyväksytty...Sonckin ehdotuksena olisi ollut, että silloin paikalla vielä ollut Kälviän toinen kirkko korjattaisiin mahdollisimman  vähin muutoksin. Tätä Sonck perusteli sillä, että kirkko sellaisenaan oli 1700-luvun pohjalaispuukirkkojen aito esikuvallinen edustaja. Kälviällä ei kuitenkaan lämmetty piiruksiaan ilmaiseksi esittäneelle Sonckille, vaan parin  vuoden paperinpyörittelyn jälkeen piirustuksista valitettiin Turun tuomiokapitulille. Kun kirkko vuonna 1905 valmistui, ilmoitti muinaistieteellinen toimikunta kirkon laittomasta purkamisesta tuomiokapituliin. Myös arkkipiispa otti  yhteyttä Kälviälle tiedustellen  jyrkkäsanaisesti, kenen luvalla aikaisempi kirkko oli purettu. Olisi mielenkiintoista tutustua Sonckin korjausehdotelmaan...


Lars Sonck menehtyi Helsingissä 14.3.1956. Hänet on haudattu Ahvenanmaalle Finströmin kirkkomaalle. Siellä  tämän graniitin mestarin  hautakumpua koristaa kahden sypressin välissä Sonckin valitsema luonnonkivi omalta maaltaan (kuva hautakivestä löytyy täältä pdf-tiedostosta s. 232/294).


LÄHTEET:
Ainola. Lars Eliel Sonck (1870-1956) [http://www.ainola.fi/arkkitehtuuri_lars_sonck.php] Luettu 13.8.2016.

Koulut. tampere,fi. Lars Sonck (1870-1956). [http://koulut.tampere.fi/ristinarkku/uskontonettiet/yrauskohtml/kirkot/taide/rakennukset/sonck.htm] Luettu 13.8.2016.

Lars Sonck ja Hilda Hongell. Vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta. [http://www.mariehamn.ax/ftp/stark/hongellsonck/documents/Broschyr_20sid_fi.pdf] Luettu 13.8.2016.

Ibooklet.fi. Tampereen kauppaseura. [http://www.ibooklet.fi/ibooklet/kauppaseura/kauppaseura_3_14/files/assets/basic-html/page7.html
Wikipedia. Kälviän kirkko. [https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4lvi%C3%A4n_kirkko] Luettu 13.8.2016.


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kälviän sankarihaudat ja hautamuistomerkki


Tällä kertaa käydään Kälviällä. Nimittäin Kälviän kirkon kupeessa. Sieltä löytyy sankarihaudat ja muistomerkki.

Sankarihautoja on yhteensä 85. Meille nykypolville sankarihaudat näyttäytyvät lähes paikkakunnasta riippumatta samanlaisina, siisteinä, ehkä steriileinäkin  rivistöinä.  Kaikkien vainajien kivet ovat samanlaiset, jotenkin persoonattomat. Näin koen ainakin itse. Kivissä on usein merkitty vain syntymä- ja kaatumispäivä, ei esimerkiksi kuolinpaikkaa, joka avaisi kohtaloa ehkä enemmän. Vapaussodan kivissä (kuvissa etualalla) tosin Kälviällä näyttää olevan myös merkintöjä kuolinpaikasta.

On vaikeaa kuvitella aikaa, kun vainajat on  haudattu maan poveen. Omakohtaisesti ainakin  oman isoisäni sankarihauta toisessa seurakunnassa on jäänyt hieman etääksi, sillä seurakunta on aina vastannut kokonaan  haudan hoidosta ja kukista. Jouluisin olen sentään vienyt sinne kynttilän. "Normaaleissa" haudoissa ainakin oman sukuni kohdalla hautakummun siistinä pitäminen tuo haudankin läheisemmäksi. En toki mitenkään vähättele  sankarihautoja, se kertoo meille ajan historiaa. Ja olihan valtava ponnistus, että niin iso osa sankarivainajista on aikoinaan vaikeissa oloissa saatu saateltua oman kotipaikkakunnan multiin.   Kuva menneisyydestä  auttaa. Hautajaiset ovat oletettavasti olleet erittäin tunnepitoisia, koska kyseessä on olleet sodan uhrit ja pääosin nuoret miehet.

Click to view full size image
Yllä oleva kuva lainattu täältä. Hautajaiset vuonna 1940 Kälviän sankarihaudalla.

Massiivinen sankarimuistomerkki on nimeltään "Vapauden liekki." Muistomerkki on paljastettu vuonna 1948. Sen on suunnitellut arkkitehti ja kuvataiteilija Matti Visanti, e. Björklund  (1885—1957).


Veistoksessa ylimpänä vuosiluku 1918.

 Kuvan alapuolella on teksti "Isänmaan puolesta."


Visanti on tunnettu monista töistään, kuten Nuijamiesten muistomerkistä Ilmajoella, Napuen taistelun muistomerkistä Isossakyrössä, Halkokarin kahakan muistomerkistä  Kokkolassa,   Ranuan kirkon alttaritaulusta, Lapuan kaupungintalosta, kirjankuvituksista, joista suurimpana työnä Kalevalan kuvittaminen.  Näiden lisäksi Visanti on tehnyt myös  grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia.






Tämä sankarihautojen seutu näyttää nykypäivänä aika lailla erilaiselta kuin vuosikymmeniä sitten. Puuristit ovat vaihtuneet kiviksi.

Click to view full size image

Yllä oleva kuva lainattu täältä. Kuva on itse asiassa alun perin siippani  tädin kuva-arkistosta.



LÄHTEET: Kuvagalleria Juho Hotari. Kälviä. [http://hotarju.kuvat.fi/kuvat/Sankarihautausmaat/Kälviä/] Luettu 6.8.2016.

Wikipedia. Matti Visanti. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Visanti] Luetu 7.8.2016.