lauantai 25. helmikuuta 2017

Pirtukallion historiaa



Nyt kapuamme Pirtukalliolle. Se on pienen pieni kalliosaari Kokkolan Päiväniemessä.   Niin pieni, ettei sille edes mökkiä voisi rakentaa. Se kuulu alueen yhteismaihin. Kuvat tulevat sekä kesältä että talvelta. Syyskuvia myrskysäästä tähän tarinan tueksi olisin kaivannut, vaan mistäpä niitä tähän hätään...

Kun viimeksi kävin meren jäällä, kiersin Pirtukallion ympäri ja kuvailin. Kallion reunalla oli  saukkojen jälkiä. Siinä ne olivat leikitelleet lumisella rinteellä. Hieman rannemmassa oli verta. Saukot olivat mitä ilmeisemmin saalistaneet kaloja...


Pienellä kalliosaarella on tapahtunut mielenkiintoisia juttuja vuosikymmeniä sitten.  Sen viereisille rantakiville upposi nimittäin pirtulaiva Roslin kieltolain aikana  1930-luvun alussa.


Niemi, jonka äärellä Pirtukallio sijaitsee, on nimeltään  Päiväniemi. Koko lahdenpoukamaa sanotaan paikallisen väestön keskuudessa Anttilalahdeksi. Ruotsinkieliset käyttävät siitä murteellista nimeä  Anttilaviitsi. Virallisessa kartassa Pirtukallio on suomeksi nimellä Viinakallio, mutta sitä nimeä eivät paikalliset käytä. Ruotsinkieliset käyttävät  nimeä Spritberget, kuten se kartassakin on mainittu. Tämä seutu on perheellemme tuttua, siipan suvun mökki sijaitsee lähellä.

Karttakuva  yllä kopioitu Retkikartta.fi-sivustolta.

Alla: Näkymä Pirtukalliolta merelle päin. Taustalla näkyy Päiväniemi ja Poroluoto.


Tässä alla kuvissa itse  Pirtukallio.




M/S Roslin oli noin 30-metrinen entinen Saksan laivaston, Wilhelm-keisarin aikuinen armeijan alus.  Roslin oli tammivuorattu, rautarunkoinen alus. Malliltaan se oli  kapea, pitkä, ja nopea kolmimoottorinen, torpedovene. Roslin soveltui nopealiikkeisenä aluksena  salamyhkäisiin hommiin. Perinteiset tulliveneet kun olivat kankeita ja hidasliikkeisiä.


Roslinissa oli miehistönä kaksi kapteenia sekä 20 miestä. Miehistöä oli paljon sen vuoksi, että siellä työskenneltiin kolmessa vuorossa. Lisäksi osa miehistöstä oli vartiointitehtävissä.  Toinen kapteeneista oli virolainen. Hänen tehtävänään oli matkata maateitse ja järjestellä asioita edeltä. Toinen laivassa olleista  kapteeneista oli saksalainen. Tosin hänen kerrotaan osanneen suomea.

Pirtukauppa oli isoa ja rahakasta puuhaa. Riski kiinnijäämiselle oli suurehko, mutta toisaalta houkuttimena toimi isot rahat, joita viinan trokaamisesta saattoi saada.

Laivassa oli kaikkiaan noin 250 000 litran pirtulasti. Laiva oli tulossa Virosta. Osa lastista oli jo purettu pitkin Suomen rannikkoa. Osan lastista oli tarkoitus jäädä Kokkolaan ja loppuosan jatkaa matkaansa Kemiin saakka. Krunnissa oli tarkoitus "käydä vain hoitamassa asioita. " Paikalliset ihmiset tiesivät, milloin aluksen piti olla Krunnissa ja niinpä sitä oltiinkin siellä vastassa kalastajaveneellä.

En saanut  selvitettyä tarkempaa pirtulaivan haaksirikkoaikaa. Useissa lähteissä mainitaan ainoastaan lokakuu kieltolain aikana vuosien 1930-1932 välissä. Oletan, että vuosi oli joko 1930 tai 1931, sillä kieltolakihan päättyi  5.4.1932.


Merisäästä tiedetään sen verran, että oli raaka pohjoistuuli, noin 8 beauforin luokkaa. Ja kuten kovalla pohjoistuulella täällä käy, oli vesi laskenut noin metrin normaalista korkeudestaan. Krunnin edustalla Kuolemankivillä M/S Roslin karauttaa kiviin ja  alkaa vuotaa. Laivalta yritetään pumpata pois vettä, mutta vuodon suuruuden vuoksi päädytään ohjaamaan laiva Päiväniemeen.

Vuodon saaneella aluksella on kehno tuuri: vain vähän ennen lahdenpoukaman rantaa pohja karahtaa jälleen kiviin. Seutu on matalaa ja kiviä paljon...Laivaa ei pystytä enää kuljettamaan turvaan rantaan, vaan se on hylättävä. Miehistö ryhtyy nopeuttamaan laivan uppoamista hakkaamalla  siihen reikiä.


Puhutaan, että laivassa olisi uppoamishetkellä ollut jopa 30 000 litraa pirtua. Tiedetään, että laivan pirtulasti oli lähtöisin pääosin Saksasta. Kieltolain vuoksi Suomessa ei saanut vuosina 1919-1932 myydä tai itse valmistaa alkoholia.

Laiva päätettiin vuodon tultua ohjata Päiväniemen rantaan miehistöineen ja lasteineen. Pumput olivat käynnissä ja niiden avulla pystyttiinkin aluksi pitämään tilanne hallinnassa. Toisaalta laivan miehistö oli hyvillään myrskystä, koska pääteltiin, ettei tullivenekään ollut liikkeellä sellaisella säällä. Sen tiedettiin olevan parkissa Granön rannassa  Konginkarissa tuulta pitämässä.

Rannan tuntumassa tiedetty väylä oli vain muutaman metrin levyinen. Etenkin, kun vesi oli tavallista matalammalla. Muutamaa sataa metriä ennen rantaa kuului rysähdys. Laiva oli törmännyt vedenalaiselle kivelle. Enää ei ollut ´pumppaamisesta apua. Pirtu oli laivassa kymmenen litran peltikanistereissa. Syntyi paniikki, miten päästä kanistereista eroon. Peltikanisterithan nousisivat pintaan ja romuttaisivat samalla pirtumarkkinat...

Laivan oma pelastusvene laskettiin vesille. Virolaiset miehistön jäsenet hakkasivat laivan pohjaan lisää reikiä uppoamista nopeuttamaan. Lisäksi he valoivat laivan kannelle tynnörillisen petrolia ja sytyttivät aluksen palamaan. Sitten miehistö souti rantaan pelastusveneellä.



Pirtulaivalla oli omat avustajansa, joiden tehtävänä oli kätkeä kanistereita. Kerrotaan, että niitä piilotettiin seudun pelloilla  mm. kyntövakoihin. Kun huomattiin, että paikalle tuli ulkopuolisiakin pirtunnoutajia lähiseudulta, aluksesta ilmoitettiin poliisille.  Kävikin niin, että päätekijä pääsi lipettiin, mutta muita viinanhimoisia jäi kiinni. Poliisi sai lastista suurimman osan omiin hoiviinsa, mutta kerrotaan, että laivasta saadulla pirtulla oli paikallisväestöä kaksikin viikkoa yhteen putkeen päissään.

Aluksi kapteeni pysytteli lähistöllä. Hänet oli pyydetty jo antamaan meriselitys aluksen uppoamisesta. Kerrotaan, että laivan kapteenille tuli kova kiire, kun hän kuuli, että poliisit olivat  tutkineet laivaa jo parin päivän ajan. Kapteeni  vietiin ilmeisesti Pännäisten asemalle, josta autonkuljettaja osti hänelle lipun. Olisihan ollut liian epäilyttävää ja iso kiinni jäämisen riski, jos hän olisi lähtenyt lipettiin Kokkolan asemalta...



Poliisit saapuivat paikalle vasta pari päivää laivan uppoamisen ja polttamisen jälkeen. Sinä aikana lähiseudun heinälatoihin ja kivikkoisille ulkoluodoille rahdattiin vauhdikkaasti viinakanistereita. Wiirilinna kertoo kirjoituksessaan, kuinka öjalaisetkin tulivat saalista hakemaan kalastusveneillään. Heidän kerrotaan piilottaneen melkoisen määrän pirtua Harrbodan niemen nokkaan. Täältä öjalaiset ajoivat veneellään Ykspihlajan nokkaan, mistä poliisi heidät pidätti. Wiirilinna kertoo kuvauksessaan, kuinka öjalaiset tunnustivat kaikki tekosensa poliisille. Niinpä heiltä vietiin koko viinavarasto veneineen kaikkineen.

Kerrotaan poliisien muistelleen, että pirtukanistereita oli lopulta poliisiputkan käytävätkin täynnä Kokkolassa niin, ettei liikkumaan tahtonut päästä.


Virolaisten merimiesten kerrotaan nousseen laivan Helsingissä. Laivan on mainittu räjähtäneen Suomenlahdella. Ilmeisesti alus räjähti ensimmäisen maailmansodan aikaiseen miinakenttään, sillä samassa paikassa oli hieman aikaisemmin räjähtänyt ja uponnut eräs tullivene. Kapteeni, joka oli poistunut omia reittejään, pelastui, mutta kaikkien 20 virolaisen merimiehen kerrotaan menehtyneen räjähdyksessä.


Ainut Pirtukallion  lähistöllä ollut talo oli Puotiniemen mökki. Siippa kertoi esipolviensa kuulleen ja kertoneen, että Puotiniemen ukon talossa oli aina salakuljettajia. Tarinat kertovat, että talon lattiaan oli jopa tehty kauttaaltaan kaksikerroksinen lattia, johon pirtukanisterit juuri ja juuri mahtuivat piiloon. Tämä puoltaa sitä, että pirtua salakuljetettiin kieltolain aikana säännöllisesti. Tiedetään myös, että poliisit seurasivat tarkkaan vielä seuraavallakin vuosikymmenellä talon puuhia.




Puuosat makasivat meren pohjassa nelisen kymmentä vuotta eläen omaa elämäänsä. Paikalliset ihmiset kyllä tiesivät tarkkaan veneen uppoamispaikan. Vasta 31.5.1970 Kokkolan urheilusukelluskerho virallisesti paikansi M/S Roslinin hylyn   uppoamispaikan. Se löytyi aivan Pirtukallion läheisyydessä olevasta kivikosta. Ilmeisesti kyseessä olivat nämä alla kuvassa lähimpänä näkyvät kivet.


Vuosikymmenten aikana alus oli tuhoutunut vedessä lähes kokonaan, mutta joitakin hylynosia lojui edelleen  alueella. Näitä laivan säilyneitä osia on ollut näkyvillä myös Pirtukallion kupeessa.  Niitä on siihen aikoinaan kerätty. Itsekin muistan nähneeni jokusen rautapalkin kallion syrjään nojaamassa viime vuosikymmenellä.


Siippani muistelee, että aina hän on pirtulaivan uppoamispaikan tiennyt, muttei siihen sen kummempaa mielenkiintoa suunnattu. Vettä oli normaalioloissa paikalla 2- 3 metriä, joten ei sinne aivan kahlaamalla tutkimaan olisi päässyt. Laiva hajosi lopullisesti, kun sitä ryhdyttiin vetämään vedestä ylös kalliolle.  Eipä siitä ollut jäljellä kuin puunpalasia.







LÄHTEET:
Aaltojen alla: pirtua yön pimeydessä. Yle uutiset.  [http://yle.fi/uutiset/3-5922185] Luettu 5.2.2017.

Merellistä tarinaa, eli kun Pirtulaiva löysi kohtalonsa Päiväniemen Kuolinlahdessa. Annikki Wiirilinna. Keskipohjanmaa-lehti  25.3.1973. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/merellista-tarinaa-eli-kun-pirtulaiva-loysi-kohtalonsa-paivaniemen-kuolinlahdessa/] Luettu 5.2.2017.

Pohjanlahden rantatiehanke. Paikkakertomuksia Keski-Pohjanmaalta. Roslin-pirtulaivan haaksirikko Päiväniemellä. [http://doria32-kk.lib.helsinki.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1] Luettu 5.2.2017.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Isänmaan puolesta-muistomerkki

Tällä kertaa käväistään Kälviän kirkonkylässä. Keskustasta löytyy uusi muistomerkki.

Kivisessä paadessa on musta laatta. Siinä on teksti lyhyesti:
"Isänmaan puolesta
Sotilaspojat
Pikkulotat"

Tiedän, että muistomerkki on pystytetty alkukesästä 2016 . Luin silloin siitä lehdestä. Kiven luona oli muistokiven paljastustilaisuus.


Sotilaspojat olivat asevelvollisuusikää nuorempia poikia, jotka olivat mukana Suojeluskuntien maanpuolustusjärjestön toiminnassa Jatkosodan aikana. Sotilaspojat osallistuivat kotirintamalla kasvatukselliseen työhön, urheiluun, maataloustöihin, polttopuiden hankintaan, pelastus- ja sotilaallisiin tehtäviin.

Virallisen ohjelman mukaan sotilaspoikien toiminnalla oli kahdeksan tavoitetta. Ohjelmassa korostettiin kansalaiskasvatuksen nimellä suoritettua aatteellisen kasvatuksen merkitystä.

Kahdeksan mainittua tavoitetta olivat:
-kansalaiskasvatus
-käyttäytymiskasvatus
-liikuntaharjoitukset kilpailuineen
-maastokoulutus leireineen
-suunnistus ja retkeily
-pienoiskivääriammunta
-kotiseudun tuntemus
-palo- ja kulontorjunta, väestönsuojelu


Pikkulotat eli lottatytöt olivat 8-16-vuotiaita pikkuapulaisia ja vapauttivat varsinaisia lottia raskaampiin ja vaarallisempiin tehtäviin. Heille järjestettiin erilaisia kursseja ja opetettiin isänmaallisuutta. Toiminnan tarkoituksena oli opettaa tyttöjä rakastamaan kotia, uskontoa ja isänmaata ja myös kunnioittamaan vanhempia. Pikkulotat oli jaettu kahteen ikäryhmään kasvatus- ja opetusyön helpottamiseksi: 8-13 ja 14-16-vuotiaisiin.Pikkulottia työskenteli  sotavuosina  myös sairaaloissa ja kanttiineissa ja he auttoivat  varusjaoston lottia.

Pikkulottien toiminnasta on jäänyt tietoa hyvin vähän, mutta keskeisimmät toiminta-alueet heillä olivat:
-lääkintäjaosto
-muonitusjaosto
-varusjaosto
-keräys- ja kansliajaosto

Rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti sotilaalliset ja sotilasluontoiset järjestöt tuli lakkauttaa Moskovan välirauhan yhteydessä. Niinpä Sotilaspoikien järjestö lakkautettiin  24.9.1944. Lottatyttöjen toiminta lakkautettiin samaan aikaan Lotta Svärd ry:n kanssa 23.11.1944.

LÄHTEET:

Pala Suomen historiaa. Pikkulotat eli lottatytöt. [http://www.palasuomenhistoriaa.net/?
Lotta_Sv%E4rd_-j%E4rjest%F6:Jatkosota:Pikkulotat_eli_lottatyt%F6t] Luettu 25.9.2016.

Wikipedia. Lotta Svärd. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Lotta_Sv%C3%A4rd] Luettu 18.2.2017.

Wikipedia. Sotilaspojat. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilaspojat] Luettu 25.9.2016.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Herrainholman laivanrakennuspaikka Ruotsalossa



Ruotsalon Konginkarissa on ollut laivanrakennuspaikka 1700- 1800 - luvuilla. Tällä kertaa ei sen enempää siitä, vaan aivan Konginkarin lähellä on ollut myös toinen, Herraholman laivanrakennuspaikka, jossa on ollut myös jonkinlainen kauppapaikka. Herraholman  laivanrakennuspaikka  Ruotsalon Jatkojoella oli kymmenien vuosien ajan tunnettu laivanveistopaikka kruunulle ja merenkulkua käyville kauppiaille.


Vuonna 1759 rakennettiin Jatkojoen telakalla,  eli Herrainholmassa, kattilaiva (siis purjealus) "Baron Anders von Höpken"  amiraali ja laivanrakentaja Fredrik af Chapmanin (1721-1808) allekirjoittaman piirustuksen mukaan. Sitä voidaan pitää aikansa tekniikan huipputuotteena. "Baron Anders von Höpken"  oli aluksen rahtaamiseen tarkoitettu tavaralaiva.

Fredrik af Chapman oli tukholmalainen, kenties maailman tuolloin tunnetuin laiva-arkkitehti. Tiedetään, että Chapman kävi Pohjanmaalla  metsävarojen inventointimatkalla joulukuussa 1758. Laivoja oli aikaisemmin rakennettu tammesta, mutta  nyt oli herännyt huoli tammimetsien riittämättömyydestä. Chapman olikin keksinyt ehdottaa, että pienempiä laivoja voitaisiin rakentaa männystä, joka ei ollut yhtä kestävää, mutta raaka-aineena se oli helpommin saatavissa.

Laiva Jatkojelta.jpg

 Yllä oleva kuva lainattu täältä!

 Laivan rakennuksesta vastasivat kälviäläiset talonpojat. Varsinaisina laivan rakennuttajina toimivat puolestaan kokkolalaiset mahtikaupiaat, Henrik  ja Johan  Rahm.

Veljekset myivät rahtialuksen heti sen valmistuttua Tukholmaan  Ruotsin Itä-Intian komppanialle. Sen hallussa alus olikin aina vuoteen 1804 saakka, jolloin se korjattiin  Tukholman satamassa hyvin perusteellisesti. sattui kuitenkin niin korjausten yhteydessä, että syttyi aluksen käyttökelvottomaksi tuhonnut tulipalo.  Rahtialuksen runko kellui  hiiltyneenä  Tukholman satamassa vuoteen 1818, jolloin se lopullisesti upposi.

LÄHTEET:
Chydenius.net. Jari Ojala. Myötätuulesta myrskyyn. Kokkolan merenkulun menestyksen ja tappion syyt ja seuraukset.  [http://www.chydenius.net/historia/acrobat/ojala.pdf] Luettu 5.7.2016.

ETT.  Laivanrakennus Kokkolassa - harakanpesistä huippualuksiin.[http://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/laivanrakennus/] Luettu 5.7.2016.

Genius logi. Konginkari. [https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/27114/978-951-39-4338-7.pdf?sequence=1] Luettu 12.6.2016.

Metsähistoriayhdistys Alnus. Arvokas puualan vieras. [http://www.alnus.fi/203] 5.7.2016.

Ruotsalo - kylä meren rannalla. Ruotsalon elinkeinot. 2011, s. 104.

Pienoismalli; kattilaiva Anders von Höpken [https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005%3A00000k6e] Luettu 5.7.2016.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Normann-urkuihin tutustumassa

Kiireettömän sunnuntaipäivän ohjelmaan otin käynnin Marian kappeliin. Siellä oli avointen ovien päivä. Kappeli on tällä hetkellä suljettuna remontin vuoksi. Yksi osa remonttia on vanhojen Normann-urkujen siirtäminen ja rakentaminen kappeliin.

Olen aikaisemmin  bloggaillut  samoista uruista, jotka silloin olivat vielä pieninä palasina Kaarlelan vanhassa siunauskappelissa. Tällä kertaa urkuja meille yleisölle esitteli kaksi kanttoria.


Näiden Norman urkujen alkuperäinen koti oli Kaarlelan kirkossa. Sinne ne pystytettiin jo 1879. Urut ovat alun perin Gustav Normannin (1821-1893) rakentamat ja saaneet siis nimen rakentajansa mukaan. Urut poistettiin käytöstä uusien ja ylväämpien urkujen tieltä 1958. Ne on olleet käyttämättöminä palasina Kaarlelan pappilan makasiineissa lähes 60 vuotta.

Urkujen kunnostus on suunnattoman iso projekti. Ei ole olemassa valmista ohjevihkosta, kuinka urut tulisi kasata. Niitä on ryhdytty kokoamaan valokuvien pohjalta. Kunnostuksessa esimerkiksi urkupillejä on useaan eri otteeseen aseteltu paikoilleen ja otettu taas pois. Suurin osa rakennetuista uruista on vanhaa, kuten urkupillit ja koristeet, mutta osin rakenteita on jouduttu tekemään aivan uusiksikin. Ovatpa urut korjausprosessin aikana välillä matkanneet Viroon saakka.


Aivan kaikki osat eivät vielä ole paikoillaan. Huomio siirtyy siistissä järjestyksessä oleviin osasiin. Rakentaminen on pikkutarkkaa työtä.








 Urkujen kunnostuksesta vastaa virolainen urkujenrakentaja Olev Kents. Hän on parin työtoverinsa kanssa paneutunut näiden urkujen rakentamiseen syksystä 2016 saakka. Tarkoitus on, että kappeli otetaan uudelleen käyttöön huhtikuussa 2017 ja varsinainen kappelin ja urkujen käyttöönottojuhla on 7.5.2017!

Tässä alla  muutama kuva urkukoneiston sisäsuuntaan. Sinne oli pääsy toistaiseksi kielletty, mutta hieman pääsin kurkistelemaan...













Näiden urkujen koneisto on mekaaninen ja rakenteeltaan vankka. Kuvanottohetkellä  koneiston puuosat olivat vielä keskeneräiset. Samoin kaikki äänikerrat eivät vielä olleet kohdillaan eikä urkuja ollut viritetty soimaan kauneimmalla mahdollisella tavalla. Kanttori tosin antoi meille muutaman pienen ääninäytteen uruista, mutta mielenkiinnolla odotan, miten ylvääksi ääni muuttuukaan urkujen tullessa täyteen loistoonsa.

Urkujen soittopöytä seisoo vanhan mallin mukaisesti urkujen edessä. Siitä kanttori pystyy hyvin seuraamaan papin ja seurakunnan toimintaa. Mielestäni on kiehtovaa, että pienehkössä kappelissa urut tulevat näköetäisyydelle. Onhan usein niin, että urut soittimena eivät ole kirkkokansan näköpiirissä kuin pieneltä osin. Nyt myös osin penkeistä käsin on mahdollista seurata kanttorin soittoa ja jalkatyöskentelyäkin!






Urkuihin on liitetty myös niissä jo aikoinaan ollut Cymbeltähti h-duurisointuna soivine kelloineen. Cymbeltähti on  oikeastaan pyörivä ja soiva ratas. Sillä säestettiin jouluaamun kirkossa Enkeli taivaan -virren viimeistä säkeistöä. Ihanaa...Ehkä saamme kuulla sitäkin joskus vielä soitettavan...Jos kurkistaa tarkasti urkupilleihin urkujen vasemmassa reunassa, voi nähdä aavistuksen cymbeltähdestä.


Urkujen koristeissa on käytetty sekä kultamaalia että kultausta. Kullatut osat hohkavat uusien lailla. Suuri ero niihin koristeisiin, jotka näin aikaisemmin osasina! Kultaus luo ympärilleen arvokkuutta.


Muistan kuinka aikaisemmalla  tutustumiskäynnillä meille kerrottiin, että osa urkupilleistä on lintassa, koska niitä on säilytetty vaakasuorassa toistensa päällä. Nyt tarkasteltuna vauriot on saatu hienosti kunnostettua.



Meitä kiinnostuneita katselijoita oli kymmenittäin. Hienoa, että mahdollistui tilaisuus käydä seuraamassa rakennusprojektia myös tässä vaiheessa!