lauantai 4. helmikuuta 2017

Normann-urkuihin tutustumassa

Kiireettömän sunnuntaipäivän ohjelmaan otin käynnin Marian kappeliin. Siellä oli avointen ovien päivä. Kappeli on tällä hetkellä suljettuna remontin vuoksi. Yksi osa remonttia on vanhojen Normann-urkujen siirtäminen ja rakentaminen kappeliin.

Olen aikaisemmin  bloggaillut  samoista uruista, jotka silloin olivat vielä pieninä palasina Kaarlelan vanhassa siunauskappelissa. Tällä kertaa urkuja meille yleisölle esitteli kaksi kanttoria.


Näiden Norman urkujen alkuperäinen koti oli Kaarlelan kirkossa. Sinne ne pystytettiin jo 1879. Urut ovat alun perin Gustav Normannin (1821-1893) rakentamat ja saaneet siis nimen rakentajansa mukaan. Urut poistettiin käytöstä uusien ja ylväämpien urkujen tieltä 1958. Ne on olleet käyttämättöminä palasina Kaarlelan pappilan makasiineissa lähes 60 vuotta.

Urkujen kunnostus on suunnattoman iso projekti. Ei ole olemassa valmista ohjevihkosta, kuinka urut tulisi kasata. Niitä on ryhdytty kokoamaan valokuvien pohjalta. Kunnostuksessa esimerkiksi urkupillejä on useaan eri otteeseen aseteltu paikoilleen ja otettu taas pois. Suurin osa rakennetuista uruista on vanhaa, kuten urkupillit ja koristeet, mutta osin rakenteita on jouduttu tekemään aivan uusiksikin. Ovatpa urut korjausprosessin aikana välillä matkanneet Viroon saakka.


Aivan kaikki osat eivät vielä ole paikoillaan. Huomio siirtyy siistissä järjestyksessä oleviin osasiin. Rakentaminen on pikkutarkkaa työtä.








 Urkujen kunnostuksesta vastaa virolainen urkujenrakentaja Olev Kents. Hän on parin työtoverinsa kanssa paneutunut näiden urkujen rakentamiseen syksystä 2016 saakka. Tarkoitus on, että kappeli otetaan uudelleen käyttöön huhtikuussa 2017 ja varsinainen kappelin ja urkujen käyttöönottojuhla on 7.5.2017!

Tässä alla  muutama kuva urkukoneiston sisäsuuntaan. Sinne oli pääsy toistaiseksi kielletty, mutta hieman pääsin kurkistelemaan...













Näiden urkujen koneisto on mekaaninen ja rakenteeltaan vankka. Kuvanottohetkellä  koneiston puuosat olivat vielä keskeneräiset. Samoin kaikki äänikerrat eivät vielä olleet kohdillaan eikä urkuja ollut viritetty soimaan kauneimmalla mahdollisella tavalla. Kanttori tosin antoi meille muutaman pienen ääninäytteen uruista, mutta mielenkiinnolla odotan, miten ylvääksi ääni muuttuukaan urkujen tullessa täyteen loistoonsa.

Urkujen soittopöytä seisoo vanhan mallin mukaisesti urkujen edessä. Siitä kanttori pystyy hyvin seuraamaan papin ja seurakunnan toimintaa. Mielestäni on kiehtovaa, että pienehkössä kappelissa urut tulevat näköetäisyydelle. Onhan usein niin, että urut soittimena eivät ole kirkkokansan näköpiirissä kuin pieneltä osin. Nyt myös osin penkeistä käsin on mahdollista seurata kanttorin soittoa ja jalkatyöskentelyäkin!






Urkuihin on liitetty myös niissä jo aikoinaan ollut Cymbeltähti h-duurisointuna soivine kelloineen. Cymbeltähti on  oikeastaan pyörivä ja soiva ratas. Sillä säestettiin jouluaamun kirkossa Enkeli taivaan -virren viimeistä säkeistöä. Ihanaa...Ehkä saamme kuulla sitäkin joskus vielä soitettavan...Jos kurkistaa tarkasti urkupilleihin urkujen vasemmassa reunassa, voi nähdä aavistuksen cymbeltähdestä.


Urkujen koristeissa on käytetty sekä kultamaalia että kultausta. Kullatut osat hohkavat uusien lailla. Suuri ero niihin koristeisiin, jotka näin aikaisemmin osasina! Kultaus luo ympärilleen arvokkuutta.


Muistan kuinka aikaisemmalla  tutustumiskäynnillä meille kerrottiin, että osa urkupilleistä on lintassa, koska niitä on säilytetty vaakasuorassa toistensa päällä. Nyt tarkasteltuna vauriot on saatu hienosti kunnostettua.



Meitä kiinnostuneita katselijoita oli kymmenittäin. Hienoa, että mahdollistui tilaisuus käydä seuraamassa rakennusprojektia myös tässä vaiheessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti