maanantai 28. lokakuuta 2013

Hirveä käsittelemässä...

 
Syksy on hirvijahdin aikaa. Virallisesti jahdin saattoi Suomessa aloitaa tänä vuonna 28.9., mutta seurat päättävät kukin  jahdin aloituspäivästä omissa kokouksissaan. Paikallinen hirviseura lähti hirvenjälkien perään vasta  reippaasti lokakuun puolella.
 
Hirvilupien määrä vaihtelee vuosittain. Myönnettyjen lupien määrä on viime vuosina ollut laskeva.
Tälle kaudelle Suomen riistakeskus myönsi Suomessa yhteensä noin 33000 kaatolupaa. Määrässä on vähennystä kymmenisen prosenttia edelliseen vuoteen.
 
 Yhdellä luvalla saa kaataa joko  yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Seurat laativat tämän lisäksi omia rajotteita. Esimerkiksi kotikyläni seurassa päätettiin, ettei 4-10-piikkisiä sonneja ammuta tänä vuonna lainkaan.
 
 
Kävin hirviteurastamolla seuraamassa, mitä tapahtuu, kun hirvi on kaadettu...
 
 
 
Onnistuneen kaadon jälkeen alkaa varsinainen saaliin käsittely. Hirvi tulee käsitellä mahdollisimman nopeasti sen kuoltua. Niinpä ampuja pistää heti kaadon jälkeen hirven ampumapaikalla, jotta lihanlaatu säilyisi hyvänä. Tässä verenlaskussa katkaistaan suuret kaulasuonet hirveltä pistämällä puukko kaulakuoppaan.
 
Hirvi myös suolistetaan heti  pistämisen jälkeen. Ensin  avataan hirven vatsanahka rintalastasta takajalkojen  väliin asti. Nahkaa nyljetään kymmenisen sentin leveydeltä irti. Sen jälkeen avataan mahakalvo, jotta sisäelimet voidan poistaa.Myös sen vatsaontelon elimet poistetaan. Niissä on monia bakteereja, jotka muuten nopeasti pilaisivat itse lihan. Henki- ja ruokatorvi katkaistaan mahdollisimman ylhäältä.  Myös kiinnikkeet irroitetaan rintaonteloon saakka.


Hyvällä tuurilla hirvi on kuollut lähelle tietä ja se on helppo siirtää  teurastusmajalle. Yleensä kuitenkin hirveä saatetaan joutua vetämään metsissä pitkiäkin matkoja metsästäjien voimin. Sitten hirvi kuljetetaan teurastettavaksi -tällä kertaa kuljetus tapahtui auton peräkärryllä.
 
 
 
Ja  hirvien veto pois kyydistä käsivoimin...



Kun hirvi tuodaan teurastamolle, aloitetaan itse  nylkeminen: Etujalat ja takajat nyljetään sekä katkaistaan poikki ja rintalasta halkaistaan. .



 

 
 

 
 

Hirvi nyljetään kokonaan ja samalla sitä nostetaan ylöspäin vinssin avulla. Tässä vaiheessa, kun hirvi on nyljetty takapäästä, leikataan peräsuoli irti.

 

Kun hirvi on nyljetty päähän asti, katkaistaan pää irti. Tämä tapahtuu tarkemmin sanoen niin, että leikataan ensimmäisen niskanikaman ja kallon välistä poikki.

Sen jälkeen otetaan sisäelimet irti, eli sydän ja keuhkot sekä maksa.
 
Pää leikataan nahasta irti. Päästä poistetaan kieli.Tässä  alla olevassa kuvassa irrotetaan hirven kieltä. Se soveltuu myös ruoaksi.Samoin yleensä eläimen ampujalla on etuoikeus ottaa ammutusta vasasta talteen sen maksa. Vanhemman hirven maksaa ei suositella syötäväksi sen kadmiumpitoisuuden vuoksi.'


 
Kun nahka, sorkat, sisälmykset ja pää on irroitettu, on hirven teuraspaino noin 55 % hirven elopainosta. 
  
Hirven lihaa tavataan riiputtaa useampia päiviä, eli lihaa roikutetaan kokonaisena ruhona viileässä paikassa.Näin riiputtaen lihan  laatu paranee; siitä tulee mureampaa. Hirveä riiputetaan yleensä takajaloista ns. kinnerriiputuksella.
 

 
 
Tässä pestään  lopuksi hirven ruho. Sitten hirvi pistetään kylmiöön...


 
Jotta hirven nahka säilyisi ehjänä, tulee välttää hirven vetämistä maastossa paljaaltaan. Nylkiessä puolestaan tulee olla varovainen ja välttää tekemästä nahkaan reikiä tai puukonviiltoja. Nahasta tulee poistaa rasva ja liha mahdollisimman tarkkaan. Nahka levitetään lavan päälle ja suolaa levitellään sen ylle ainakin 5-10 kiloa riippuen nahan koosta. Nykyään  kylän seurassa on tapana, että suolan levityksen jälkeen nahat kääritään rullalle. Myöhemmin nahkatehdas ostaa nämä nahat.



Hirvenlihan etuna on sen vähärasvaisuus. Liha on melko tummaa ja karkeasyistä ja siinä on hyvin mieto riistanmaku.Ruhosta kolmannes on luita, toinen kolmannes jauhelihavärkkiä ja kolmanteen kolmannekseen lasketaan ns. parhaat palat eli fileet, paistit ja keittolihat.

Kun lihoja on riiputettu 3-4 päivää lihat jaetaan jahtiporukan kesken. Kylän porukassa on onnekkaasti mukana  metsästävä  lihamestarikin, jonka avituksella  lihoja pilkotaan pienemmiksi.  Tässä seurassa siis lihat tulevat melko käsiteltyinä paloina metsästäjille jakoon. Lihan käsittely jatkuu kuitenkin illan verran vielä  metsästäjien kotona, sillä ennen kun liha on pakkasessa, siitä täytyy poistaa vielä kalvoja, erotella erilaiset lihat ja paistit, jauhaa jauheliha, ehkä pistää muutama luu uuniin paistumaan...

Alla olevassa kuvassa on  etualalla alkuperäisessä muodossa oleva hirvikiväärin luoti. Taempana alunperin samanlainen  luoti, jolla ammuttiin isohko lehmähirvi. Luoti löytyi  hirven peräpäähän matkanneena ja muotonsa muuttaneena teurastuksen yhteydessä...


 
 
LÄHTEET:
Helsingin sanomat. Hirvenmetsästys alkaa tänään. [http://www.hs.fi/kotimaa/a1380331766957] Luettu 27.10.2013.
 
Riistakoulu - metsästä pöytään. [http://www.metsastajaliitto.fi/liitteet/jahti/jahti2010_3_s39.pdf] Luettu 26.10.2013.
 
Suomen riistakeskus. Hirvieläinsaalis. [http://riista.fi/metsastys/ohjeita-metsastajalle/saaliin-kasittelyn-ohjeet/hirvielainsaalis/] Luettu 26.10.2013.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

KokkolaKarleby mediassa


Nyt on  ihan pakko vetäistä syvään henkeä ja ihmetellä... KokkolaKarleby-blogi nimittäin ottaa ja niittää julkisuutta:)
Ja bloggari itse vain maata retkottaa sohvalla:/
 

Näitä sattumia on nyt jo kaksi. Kesän korvilla sain kutsun tulla haastateltavaksi suoraan radiolähetykseen Yle Keski-Pohjanmaahan. Toimittaja oli bongannut blogini ja tahtoi tehdä minusta haastattelun (Heipä hei vaan, Ismo, jos vielä blogiani lueskelet:)) Studioon astuminen ja suora lähetys oli jo sinänsä outoa. Pari kertaa kyllä myönnän jahkanneeni, ennen kuin tein päätöksen osallistua haastatteluun. Lopulta ihastuttava työkaverini potki persuksille ja  tokaisi, että sähän et ainakaan saa aikaiseksi sanatonta hetkeä:/

Haastattelu tuli tosiaan  kesäkuussa radiosta suorana lähetyksenä, en siitä kovin monelle hiiskunut. Nuorukaiseni olivat kotosalla kuitenkin ohjelman kuunnelleet ja sain tietysti kylmää kyytiä "Kun puhuit meistä kuin pikkulapsista, että  nyt hävettää!" Niinpä niin -sitähän sanotaan, ettei kukaan ole seppä omalla maallaan.:))) Vaan eipä anneta pienten vastoinkäymisten harmittaa...

Kesäloman riennoissa koko haastattelu painui mielissäni unholaan, kunnes lomamatkalla makasin tylsistyneenä hotellihuoneen sängyllä ja googlasin kännystä blogiani. Vähän huvittavalta tuntui, sillä goolaus antoi tulokseksi myös otsikon "M.H. bloggaa epämuodikkaasta aiheesta." Ihan pakko oli kurkata ja sieltä löytyikin kooste aikaisemmasta haastattelusta .

Klikkaamalla alla olevaa linkkiä haksahdat lukemaan tämän nettijutun:)

http://yle.fi/uutiset/minna_heikkila_bloggaa_epamuodikkaasta_aiheesta/6696977










Ja nyt sitten tämä toinen...Katselin blogini tilastosivua, josta selviää, mitä juttuja on käyty lukemassa ja  millaisen haun kautta sivuilleni on löydetty. Kun sama osoite alkoi toistua useammin ja useammin, oli ihan pakko käydä klikkaamassa...




Ja nyt selvisi, että  KP24.fi-sivusto on luonut tällä viikolla blogisivuston, jossa "julkaistaan lukijoittemme suosittelemia toinen toistaan kiehtovampia blogisivustoja Hyppää mukaan  blogien kouluttavaan maailmaan..."


Tällä hetkellä sivulla on yhdeksän hyvin erityylistä blogia  ja yksi niistä on minun KokkolaKarleby-blogini:/ En tiedä, kuka blogiani on suositellut, mutta  nöyrä kiitos ja kumarrus kunniasta kuitenkin!

Näin blogini siellä esiteltiin:




"Kokkola Karleby Finland
Tämä blogi on todellinen aarreaitta Kokkolan historiasta, nähtävyyksistä, tapahtumista ja ajankohtaisista aiheista. Olitpa sitten kokkolalainen, tuleva kokkolalainen, entinen kokkolalainen tai lomailija, löydät tästä blogista varmasti paljon mielenkiintoista sisältöä."


Ajan  kuluessa ja blogiarkiston karttuessa on tullut vastaan  aika monta hupaisaa tilannetta. Koska en ole esiintynyt täällä omalla nimelläni, on blogin ylläpitäjä ollut salaisuus. Silloin tällöin on sattunut, että joku  tuttu on kertonut jollekulle perheenjäsenistäni  tästä blogista. Kerrankin puolisoni tuli naurellen kotiin ja kertoi todenneensa kommentoijalle, että "onpa sitä blogia muutaman kerran tullut luettua, kun joten kuten tunnen sen blogistin:)))"

Myönnän, olo on vähän kuin salaa yksikseen laulamasta yllätetyllä. Tuntuu aika hämmentävältä, että meitsi näpyttelee koneeltaan mitä milloinkin sattuu mieleen juolahtamaan ja toiset oikeasti vapaaehtoisesti lukevat niitä:/// No, paljastan - tekisin tätä, vaikkei minulla olisi yhtä ainoaa lukijaa. Omat intohimot eivät ole sen kummemmin seliteltävissä:)))

Tätä blogia olen nyt kirjoitellut   reippaat kaksi vuotta. Joskus kuvitelin, että aiheet loppuvat, kun tarpeeksi kauan kirjoittaa. Mutta ei se niin mene.  Olen oppinut blogia kirjoittaessani tavattoman monta asiaa Kokkolasta, joita ilman tätä blogia tuskin olisin tullut koskaan tietäneeksi.

Blogin kirjoittamisessa on muutama huippuvaihe -ensinnäkin oivallus siitä, mistä seuraavaksi aikoo kirjoittaa, sitten  se hetki, kun näppää aiheesta kuvia ja huristelee auvoisena kotiin kuvat lootassa. Kolmantena se, kun löytää  yllättävää tietoa käsiteltävästä aiheesta ja neljäntenä hetki, jolloin napinpainalluksena uusi teksti pärähtää julkaistuksi. Näissä väleissä on monta tylsistymisenkin hetkeä -kuvien siirto, pienentäminen, järjestely ja  tekstin muokkaus ovat toisinaan varsin pitkäpiimäistä pakerrusta.

Valitsin aikoinaan tämän Kokkola-teeman blogiini siksi, että ajattelin voivani tallentaa sinne  asioita, joista itse olen kiinnostunut. Olen myös huono harrastamaan yhtään mitään kellonaikaan sidottua; vapaasti kulkeminen sopii paremmin.

Toinen pointtini oli se, etten tosiaankaan halunnut blogissani  läpikäydä omaa tai läheisteni elämää analysoiden läpi. Tällainen neutraalimpi lähestymistapa passaa minulle. Ruoka- tai muotiblogin ylläpitäminen olisi minulle puolestaan  ennemminkin kauhistus. Persoonalla ja suurella sydämellä täytyy paneutua juuri niihin asioihin, jotka oikeasti kiinnostaa! Toisaalla julkaisen Joulublogia, joka virkistyy aina ennen joulua. Itse asiassa voisin yhtä hyvin kirjoittaa blogia  myös sukututkimuksesta, musiikista, historiasta, taiteista tai kasvatuksesta...tai...


Kuvakaappaukset: KP24.fi [http://www.kp24.fi/Uutiset/Blog.aspx?blogid=1421&m=10&y=2013] Luettu 27.10.2013.
YleKeskipohjanmaa [http://yle.fi/uutiset/minna_heikkila_bloggaa_epamuodikkaasta_aiheesta/66969779 Luettu 27.10.2013.

 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ullavan kirkon vaivaisukko

 
Kerrankin ennätin lomailun aikana  myös kanta-Kokkolan ulkopuolelle, joten  sen kunniaksi alotetaan reissu Ullavasta, joka liitettiin Kokkolaan 1.1.2009.
 
 Nyt samalla alkaa uusi pienimuotoinen sarja! Se käsitelee Kokkolasta löytyviä vaivaisukkoja.
Olen aivan hurahtanut näihin!
 
Suomesta löytyy muuten tällä hetkellä kaikkinensa noin 145 vaivaisukkoa, ja lisäksi yksi ainukainen vaivaisakka...Vaivaisukkoperinne on ainutlaatuinen ja leimallisesti suomalainen perinne - maamme ohella Ruotsista löyty kymmenkunta vaivaisukkoa...
 
Ensimmäiseksi matkaamme Ullavan kirkon luokse.  Kirkon kellotapulin seinustalta, sisääntuloväylän varrelta, meidät vastaanottaa vaaleaaharmahtavassa takissa oleva vaivaisukko.
 
 
Vaivaisukon yllä on kaarevakattoinen katos.
Vaivaisukon tekijäksi ilmoitetaan Santaholman teoksessa Sakari Matinpoika Jääskö (1821-1863) , mutta Kantokorven toimittamassa kirjassa mainitaan lisäksi, että mitä ilmeisemmin sukunimi on Jääskä.Tekijätieto on kuitenkin hieman epävarma, koska samaisessa Kantokoven kirjassa mainitaan, että vaivaisukon tekijä onkin Samuli Paulaharjun tiedon mukaan  Iisakki Jääski (ehkä tässäkin Jääskä...).
 
 Vaivaisukko lienee peräisin 1840 vuoden tienoilta. Vaivaisukolla on pituutta 151 cm ja sen hartioiden leveys on  42 cm.
 
 
 
 
Puu-ukolla on päässään lipallinen koppalakki,musta vyö ja hihankäänteet sekä rähinäremmi eli komentovyö.  Ukolla on lisäksi yllään harmaa pitkätakki, mustat housut sekä tummat kengät.
 
Takin kauluksessa on reunassa koristeommel, joka on tehty veistämällä.
 
Vaivaisukon oikea käsi on poikki ranteesta. Vasemmassa kädessä olevan kepin yläosa on katkennut. Ilme on hyvin totinen.
 
Vaivaisukon raha-aukko on rinnassa ja se on suljettu läpällä.
 
Ukon korvanlehtiä ei ole  veistetty esiin...


 
Vaivaisukko on maalattu entisenlaisillä väreillä Ullavan kirkon maalauksen yhteydessä vuonna 1997. Silloin kasvonpiirteitä korostettiin maalauksella.

 
LÄHTEET: Santaholma. Vaivaisukko. Tummatukka ja kirkonäijät.2001.
 
Vaivaisukkojen paluu. Toim. Santaholma. 2013.
  

torstai 17. lokakuuta 2013

Hiiripöllö Kokkolassa syysvaelluksella

Viime päivät olen liikuskellut uutterasti kamera kaulalla. Syyslomaviikko menee talteen luonnossa kulkiessa ja kierrellessä...Luonto- sen tapahtumat jaksavat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen!

Tällä kertaa olen hurahtanut pöllöbongailuun:)

Tässä alla hiiripöllö kuvattuna Muurinkankaan metsäautotien laitamilta Kälviän Ruotsalosta.
Hiiripöllö on muuten muista pöllöistä poiketen  päivälintu.
Näkymä oli kuin suoraan kauhuelokuvasta: iso keloittunut, harmaa ja paljas puunrunko hakkuuaukean laitamilla, jonka latvaosassa istua kökötti hiiripöllö.

Hiiripöllön varsinaista asuinaluetta on Pohjois-Suomi, mutta näin syksyisin niillä on meneillään syysvaellus.Tällöin ne lähtevät vaeltamaan etelämmäksi ja etsimään talven varalle hyviä myyräpaikkoja...




Hiiripöllölle on hyvin tyypillistä että pöllö jahtaa myyriä juuri tolppien tai puiden latvoista käsin  hyvin näköisällä paikalla, esimerkiksi peltoaukealla.

Tänä syksynä täällä Kokkolan seudulla vaikuttaisi olevan aika lailla tavallista syksyä enemmän hiiripöllöjä, sillä seuraavana päivänä isäntä bongasi kotinurkiltamme  kilometrin päästä hiiripöllön  puhelinpylvään päästä. "Oikea" lintubogari oli sitä kuulemma seurailemassa hyvin pitkällä putkellaan  ja bongari olikin päässyt kuvaamaan lintua mielettömän läheltä; aivan tolpan vierestä...

Tyypillisesti nämä linnut päästävät ihmisen lähelleen tähän vuodenaikaan, mutta keväisin kun niillä on poikasia, kannattaa pöllöt kiertää kauempaa, sillä ne voivat puolustustarkoituksessa silloin jopa hyökätä ihmisen kimppuun...

No, eikä kahta ilman kolmatta! Aivan kotimme viereiselle pellolle istahti hiiripöllö loppuviikosta iltapäivän sulostukseksi  puhelinpylvään nokkaan. Tarkkaavaisena  se istui tolpan päässä ja pyöritteli päätään ympäriinsä. On nämmä osannut pöllö löytää mainion myyräpaikan, sillä pelon vieressä menee iso vesioja, jonka ympäristössä  suorastaan vilisee sille myyriä ja hiiriä.:)






Ja taas viikonlopuna- samalla peltoaukealla vain sadan metrin päässä kodistani! Tällä kertaa se istuskeli puhelinlangalla tolpan viressä ja pyöritteli  terävänä päätään  suuntaan jos toiseenkin. Välillä se päästi kakat langalta maahan valkoisena vanana ja jatkoi sitten taas jahtaustyötään. Mieli teki seurata sitä kauan, mutta  minulle tuli vilu ja annoin lopulta periksi...


Vähänkö pöllö näyttää tympääntyneeltä:)))



Tiesittekö muuten, että pöllö pystyy kääntämään kaulaansa 270 astetta! Tutkijat ovat selvittäneet, että tämän mahdollistaa pöllön kaulassa oleva joustava ja monipuolinen luusto sekä verisuonisto. Pöllön kaulavaltimot sijaitsevat ihmisten rakenteesta poiketen kaulan keskellä, kaularangan vieressä, jolloin  suonet eivät väänny niin paljon pään kääntyillessä.


LÄHTEET:Helsingin Sanomat. Pöllön hurjan pään käännön salat selvitettiin.[http://www.hs.fi/tiede/a1305645287782] Luettu 15.10.2013.

Pohjalainen. Haukkamaiset hiiripöllöt vaeltavat. [http://www.pohjalainen.fi/arki-ja-el%C3%A4m%C3%A4/haukkamaiset-hiiripollot-vaeltavat-1.1097861} Luettu 12.10.2013.

Umami. Pöllö kuin haukka. [http://umami.fi/vapaa-aika/jyrki/pollo-kuin-haukka/] Luettu 13.10.2013


lauantai 12. lokakuuta 2013

Syksyn luontojuttuja

Syksyistä luontoa on aina yhtä hieno seurata. Tässä tunnelmia viikon varrelta.

Kalastusalustamme käytiin venesatamassa katsomassa, että olisi varmasti tuulisen ilman jälkeen hyvin kiinnitettynä... Meri on aina niin arvaamaton.


Rannalla oli kaunista... Ihan vielä ei malta venettä viedä talviteloille. Josko vielä tulisi tuuleton syyspäivä ja saisi siikaverkot lasketuksi veteen...


 
Venesataman parkkipaikan läheisyydessä on  vanha, harmaa hirsilato. Sen vierustassa taipui  vaaleat heinät tuulen tahdissa.


 
Saman ladon toisella sivustalla pihlaja  hyväili seinustaa viimeisillä värikkäillä lehdillään.

 
Kajaanintien varressa Kälviän kirkonkylän suuntaan  ajellessa pysäytimme auton tien vierustaan. Pellolla oli metsäkaurisemo vasansa kanssa ruokailemassa.
 
Metsäkauris eli vanhan nimensä mukaisesti tarvas on lumettomina aikoina hyvin valikoiva ruokailija. Silloin se syö vain helpoimmin sulavia ja maukkaimpia kasvin osia, kuten pehmeitä lehtiä ja versoja.
 
Metsäkauris on hyvin kaunis ja siro. Se on pienin hirvieläimemme, jonka kanta on runsastunut viime vuosina.
 
Kuvassa vasemmalla olevalla emolla näyttää olevan vielä yllään punaruskea kesäkarva. Yleensä nuoret yksilöt vaihtavat karvansa aikaisemmin. Harmaanruskea talvikarva suojaa kaurista paremmin  sateelta, pakkaselta ja lumelta.


 
Vasan kanssa tuijottelimme toisiamme.:)



Käväisimme myös  pienellä järvellä, jossa vanha soutuveneemme viettää leppoisia eläkepäiviä .  Laitoimme sen  siellä talviteloilleen, mutta sitä ennen soutelimme pitkin tyyntä järvenselkää. Järvellä uiskenteli kaksi joutsenta.

Laulujoutsen pesii yleensä mielellään soilla ja rehevillä järvillä. Voisi kuvitella tällaisen pienen metsäjärven olevankin ihanteellinen asuinseutu uljaille linnuille.

Veikkaisin, että alla olevassa kuvassa on nuori pariskunta. Joutsenille on nimittäin tyypillistä, että ne valitsevat kumppaninsa 3-4-vuotiaina ja  tämän jälkeen ne opettelevat yhteiseloa muutaman vuoden ajan ennen kuin saavat poikasia.


 
 
Pari päivää myöhemmin kodin ylitse lensi joutsenaura. Auramuodostelmassa oli kahdeksan lintua. Joutsenille on tyypillistä, että niiden aurat koostuvat muutamasta linnusta muutamaan kymmeneen lintuun. Teki mieli vilkuttaa näille lämpöisempään  liihotteleville...
 
 
 
 
 
Muutakin on tullut viikon varrella bongailtua, mutta niistä sitten ihan omissa postauksissa myöhemmin...:)

 
LÄHTEET:
Suomen metsästäjäliitto. Metsäkauris. [http://www.metsastajaliitto.fi/?q=node/221] Luettu 13.10.2013.

Tunturisusi.com. Metsäkauris. [http://www.tunturisusi.com/hirvet/metsakauris.htm} Luettu 1.10.2013.

Yle uutiset. Joutsenet viettävät vuosia villiä sinkkuaikaa.[http://yle.fi/uutiset/joutsenet_viettavat_vuosia_villia_sinkkuaikaa/5554847] Luettu 13.10.2013.

Punainen lanka Kokkolassa

Nyt tutustumme Kokkolan uusimpaan veistokseen!

 

Veistos on nimeltään Punainen lanka ja sen on tehnyt hyvinkääläinen kuvataiteilija Tiina Torkkeli.

Veistos julkistettiin 2.10.2013 Kokkolan seudun opistotalon vihkiäisjuhlassa.


 

Kyseinen veistos on valmistunut jo vuonna 2005. Taideteos on valittu  Kokkolan sivistystoimen  avoimesta taiteilijapankista, jota K.H.Renlundin taidemuseo ylläpitää. Pankki toimii siten, että suomalaiset taiteilijat voivat ilmoittaa sinne teoksiaan, joita ovat valmiita tarjoamaan  Kokkolan peruskorjaus - ja uudisrakennushankkeissa.




Torkkelin teos valikoitui Taiteilijapankista opistotaloon taidehankintaa varten kootun työryhmän kautta.  Mukana oli yhdentoista taiteilijan  teoksia. Perusteluissaan työryhmä kertoi valintapäätökseen vaikuttaneen sen, että Torkkelin veistos kuvasi parhaiten  opistotalon käyttäjien intoa kehittää itseään ja pyrkiä elämässä ylöspäin ja eteenpäin.

Ennen lopullisen paikan löytymistä Torkkelin Punainen lanka on ollut esillä Hyvinkään puistonäyttelyssä ja sen jälkeen   näyttelyissä Helsingin Kaapelitehtaalla sekä Lahden taidemuseossa.

 
 
 
Äidinkieleltään ruotsinkielinen kuvanveistäjä Tiina Torkkeli (s. 1969 Hyvinkää) opiskeli  Svenska Konstskolanissa Uudessakaarlebyssä ja valmistui sieltä 1992. Hän on saanut jatkokoulutusta pronssivalussa sekä tehnyt siihen liittyen harjoittelua valimolla ja muiden veistäjien ohjauksessa. Torkkeli tunnetaan myös lasinsulatustöistä.
 
 
Tiina Torkkeli työskentelee vaihtelevien veistosmateriaalien kanssa.
Julkisiä töitä Torkkelilla on Tapannlinnan koulussa oleva Lasipuu sekä Lasisiipi  Invaliidiliiton koulutuskeskuksessa Järvenpäässä. Vuonna 2011 Torkkeli sai  Hyvinkään vuoden taiteilijapalkinnon.
 
Veistos itsessään on haasteellinen kuvattava pitkän vartensa vuoksi Työllä on korkeutta peräti 3,5 metriä.
 
 
 

 
Torkkelin kuvataiteen lähtökohtana on luonto, ihminen ja ihmisen oma luonto. Keskipohjanmaa - lehden haastattelussa Torkkeli kertoo, että  veistoksessa on löydettävissä Ikaros-tyyppinen hahmo , joka symbolisoi veistäjälle itselleen rohkeuden kasvamista. Joskus hyppy tuntemattomaan tai nousu siiville kannattaa vaikka se pelottaisi. Vaihtoehtona saataa olla ikuinen vankeus omassa itsessään  ja elämätön elämä, vaikka lentämiseenkin tietysti aina liittyy riskinsä...
 
Torkkeli on tyytyväinen veistoksena sijoituspaikkaan Kokkolan seudun opistotalon sisäänkäynnin läheisyydessä rakennuksen sisäpihalla, koska opistotalon kaltaisissa opinahjoissa ihminen voi löytää iloa ja punaista lankaa.

 
 
LÄHTEET:
Kokkolan seudun opistotalo vihittiin käyttöön. Punainen lanka löysi kodin. Keskipohjanmaa-lehti. 3.10.2013.
 
Kokkola. Taiteilijapankki.[https://www.kokkola.fi/kulttuuri/museot/taitelijapankki/] Luettu 12.10.2013.
 
Kuvataiteilijamatrikkeli. Tiina Torkkeli. [http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2610] Luettu 12.10.2013.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Postimerkin päivä 2013 Kokkolassa




Postimerkin päivää vietetään vuosittain 9.10.



Tänä vuonna kyseistä merkkipäivää vietettiin 97 Postin myymälässä ympäri maatamme. Posti julkaisee vuosittain tällöin  ns. omakuvamerkkejä. Valintakriteerinä näillä merkeillä on, että ne  kuvaavat aina aihepiiriltään jotain paikkakunnalla olevaa rakennusta tai muuta merkittävää kohdetta.


 
 
Kokkolassa Kallentorin postikonttorissa oli  kyseisenä päivänä tarjolla myös postimerkki- ja postikorttinäyttely. Kokkolan Filatelistien edustajat olivat paikalla arvioimassa yleisön kortteja ja vastailemassa kysymyksiin.
 
Tämänvuotisessa näyttelyssä oli esillä   ihastuttavia Martta Wendelinin kortteja pitkän sermirivistön verran.  Monia, monia kauniita teemoja...Erityisesti ihastelin joulufriikkinä joulukortti-aiheisia kuvituksia. Niissä on aina  äärettömän rauhoittava tunnelma...
Muutama kortin aihe jäi mieleenkin, vaikka katsastinkin näyttelyn kiireisesti.
Alla oleva, kaunis ja harras Itämaantietäjät-kortin kuva on lainattu täältä.
 
 
 
Näyttelyssä oli esillä myös vanhan väen sotilasaiheisia  kortteja 1800-1900-lukujen vaihteesta sekä ikoniaiheisia postimerkkejä. Ikoniaiheisten merkkien tekijät ovat usein tuntemattomia, koska ikoneihin ei yleensä tehdä signeerauksia. Asiaan paneutunut keräilijä kertoi myös, että keräilytyö vain laajenee, kun sen kerran on aloittanut. Tietous merkeistä laajenee - esimerkiksi kaksi päällisin puolin samalta ikonipostimerkiltä näyttävää voikin olla aivan erilaisia esimerkiksi taustaväritykseltään, kun niitä tarkastelee huolellisemmin...
 
Nähtäväksi tarjoiltiin lisäksi Saksa-aiheista kokoelmaa. Lisäksi oli arpojen myyntiä; joka arvalla voitti jotain!
 Esillä olleet keräilykohteet olivat keräilijöiden yksityisarkistoista.
 
Vuonna 2013 Kokkolassa julkaistavaan omakuvamerkkiin oli valittu kuvaksi Kaarlelan keskiaikainen kivikirkko. Alla oleva kuva on kopioitu täältä.
 
 
 
 Julkaisupäivänä merkkiin oli mahdollista saada postikonttorissa Kokkolan  ensipäiväleima.
 
Intouduin ostamaan tämänvuotisen Kokkolan omakuvapostimerkkiarkin. Aihe nimittäin osui muutamiin  tuleviin blogipäivityksiini tavattoman hyvin... Ja muutoinkin näitä on kiva lähettää jollekulle tuttavalle...
 
Ensimmäisen luokan tarrapostimerkkejä kymmenen kappaleen arkissa:

 

 

 Merkin postimaksuarvo on  1. luokka ja hintana merkillä on 1,60 euroa.




Postimerkin lisäksi julkaistiin vanhasta, alunperin 1900-luvulla tehdystä kortista näköispainos. Kortin aihe on sama, eli Kaarlelan kirkko, mutta postimerkin ja kortin kuvakulmat ovat erit.
Oman korttini ostin postimerkillä ja leimalla varustettuna.


 
Ja tietysti tiskiltä tarttui mukani pari aikaisemman vuoden Kokkola-korttia.
Ensimmäisessä aiheena Tankarin majakka...
 
 
...ja toisessa  J.V.Snellman Kokkokivellä istumassa...
 


 


LÄHTEET: Postimerki päivä keskiviikkona.Keskipohjanmaa-lehti.7.10.2013.

Posti.Postimerkin päivää 9.10. juhlistetaan ympäri Suomea paikkakuntien omilla postimerkeillä ja erikoisleimoilla. [http://www.posti.fi/tiedotteet/2013/20131001_postimerkin_paiva.html] Luettu 7.10.2013.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Murhapaalu Ruotsalontien varressa

Tällä kertaa  juttu menneeltä kesältä. Lähden puolisoni kanssa etsimään muistomerkkiä, jossa olemme käyneet ohi kävellessämme varmaankin parisenkymmentä vuotta sitten. Muistamme paikan suurin piirtein, mutta metsikkö on rehevöitynyt kovasti ja ihan tarkkaa paikkaa ei ole enää kummallakaan muistissa...



Kun olemme ajaneet autolla Kokkolasta Kälviälle päin, kännymme  Ruotsalontielle ja jonkun kilometrin kuluttua  ohitamme Rytikarin kalasataman risteyksen . Aivan pian tämän jälkeen käännämme auton keulan  kohti pientä kärrytietä oikealle puolelle päätiestä.


  
Hurautamme heinikkoista tienpohjaa pitkin jeepillä n. 200 metriä, jonka jälkeen kävelemme toiset 200 metriä. Maisema on pusikoitunutta. Kärrytien varrella metsämansikat rehottavat punaisina. Niitä näkee enää harvoin... Mielessäni ajattelen, että jotenkin ironista, että tällaisessa paikassa ne vielä  ylväinä  nostavat punaiset marjansa näkyviin...

 
 



Paikalle löytää myös opasteiden kautta. Alueella kulkee ns. Paavon polku, joka on viitoitettu puisin nuolin. Toiseen nuolen suuntaan lähtiessä päätyy toiseen mielenkiintoiseen historiakohteeseen, josta kertoilin joku aika sitten...
 




Heinikon reunaa sinikkäästi kävellessä löydämme lopulta etsimämme Murhapaalun. Polun vieressä on muistokivi sekä puinen kyltti, jossa kerrotaan tapahtumasta tarkemmin. Hakkuuaukean läpi näkee nykyiselle kylätielle joten kuten. Tällä paikalla menetti mies henkensä kauan sitten...

Kirkonkirjojen mukaan talokas Jaakko Juhonpoika Lento oli syntynyt 17.6.1842 Lohtajan Marinkaisissa.  Hänen vanhempansa olivat  Johan Mattsson Lendo ja Caisa Johnsdotter Lendo, os. Undinen -silloisten kirjoitusasujen mukaisesti. Viimeisen kerran hän on rippikirjan mukaan  mukaan käynyt ehtoollisella 28.5.1899 yhdessä vaimonsa, Maja Stina Jaakontyttären, kanssa...

 Jaakko surmattiin 10.8.1899 ja haudattiin 20.8.1899 Lohtajalla.  Rippikirjassa on merkintä "Toisen käden kautta tapettu." Kirkon kuolleiden kirjassa kuolinsyystä on  vain lyhyt maininta;  "murha." Kuollessaan Jaakko oli 57 vuotta 1 kuukautta ja 23 päivää vanha talokas. Häntä jäi kaipaamaan puolison lisäksi useampi lapsi.

 

 

Joissakin lähteissä -esimerkiksi  Murhapaalun tekstissä- mainitaan murhattu myös nimellä Iisakki. En tiedä, onko se painovirhe, vai kutsumanimi, sillä Murhapaalunkin tekstissä puhutaan myös Jaakko Lennosta. Myös kirkonkirjoista henkilö löytyy Jaakko-nimellä...



Joka tapauksessa Jaakko Lento oli lähtenyt kotoaan Marinkaisista Kokkolaan ostamaan niittokoneeseen uutta pyörää. Kaupungista kotiin päin palatessaan hän otti kyytiinsä lohtajalaisen markkinamatkalla olleen jätkän, joka tappoi ja ryösti hänet.





Murhapaalun muistotekstissä on kopio Kokkola-lehdessä (12.10.1899) olleesta kirjoituksesta tapahtumaa koskien. Tässä suora lainaus siitä:



 "Viime torstaiaamuna huomattiin kuolleen miehen makaavan Ruotsalon kylän kohdalla maantiellä. Mies tunnistettiin talolliseksi Jaakko Lennoksi Lohtajalta. Murhatulla oli useita haavoja kehossaan.

Murhaajan kiinniottamiseksi lähetettiin heti tietoja taloihin ja torppiin joka suuntaan. Etsiskelyjä toimeenpantiin heti monelle haaralle. Nimismies Elfolk lähti polkupyörällä Kaustiseen päin, jolta matkalta takaisin palatessaan eräästä talosta sai kuulla, että Ullavan kappelista pajukosken torpalla epäilyttävältä näyttävä outo henkilö syödä mehkoili. Nimismies ajoi suoraan mainittuun torppaan, jossa tapasi epäiltävän mieshenkilön, joka oli ehtinyt laskeutua ruokalevolle.

Mies vangittiin ja toimitettiin Kälviän vanginvartijalle. Vangittu oli 40-50 ikäinen uittomies Esa Hänninen. Pidetyssä poliisitutkinnassa ei Hänninen, joka kuuluu olevan epäilyttävän näköinen pienenläntä mies, tiennyt murhasta mitään.

Kokkolan käräjillä Hänninen todettiin kuitenkin syylliseksi ja hän sai teostaan 14 vuotta ja 8 kuukautta kuritushuonetta Vaasan Lääninvankilassa."



Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta löytyy myös mielenkiintoista lehtitietoutta asiasta! Harva rikollinen sitä suorimmiten tunnustamaan heltiäisi!

12.08.1899 kerrotaan Kokkola-lehdessä seuraavasti:                              

"Lähdettiin nyt paikalle, jossa maantienojassa makaama mies nähtiin murhattuna ja tunnettiin talolliseksi Jaakko Lennoksi Lohtajalta....epämiellyttävän näköinen pienenläntä mies, tiennyt murhasta mitään. Kertoi lähteneensä Kokkolasta yhdessä Jaakko Lennon kanssa matkalle ja ajettuaan pitemmän matkan tuli heitä tiellä vastaan pari miestä, joista toinen rupesi pieksämään Lentoa, ja hän, Hänninen, näki parhaakseen pötkiä käpälämäkeen metsään. Siellä hän sitten hyvän aikaa lepäili ja läksi, eksyi, niin että vasta Ullavan kappelissa osui ihmisasunnoille, missä hänet sitten tavattiinkin, eikä hän Jaakko Lennon vastaisesta kohtalosta tiennyt mitään kertoa....

Murhattu talollinen I. Lento oli keskiviikkona aamupäivällä lähtenyt kotoaan Kokkolaan ostamaan niittokoneeseen toisen pyörän entisen sijaan. Samassa puodissa oli myöskin m. m. pari muuta henkilöä, jotka tahtoivat pysytellä Lentoa lähellä ja tehdä tuttavuutta hänen kanssaan. Etenkin toinen niistä, jo mainittu Hänninen, oli kovin kiintynyt Lentoon, eikä tahtonut millään erota.

Kun sitten ilta oli käsissä, ajettiin Hänninen ulos puodista ja Lento meni kartano-oven kautta pihamaalle, jossa hänen hevosensa ja kuormansakin oli. Sinne se Hänninenkin sitte tuli ja lyöttäytyi uudestaan Lennon seuraan, ja niin sitä sitten lähdettiin keskiviikkoiltana klo 9 tienoilla kotimatkalle hiukan päihtyneinä.


 ...vastaan tulleen miehen, ajaen kärryillä jotka kaikista tuntomerkeistä päättäen olivat hyvin soveltuneet Jaakko Lennon hevoseen ja kärryihin ja ajaja uittomies Esa Hänniseksi."
 

Myöhemmin, marraskuun 22.11.1899 Kokkola-lehdessä  kerrotaan käräjäkäsittelystä koskien kyseistä henkirikosta.

 
"Kokkolan käräjillä oli eilen esillä murhajuttu, jossa syytteenalaisena Lohtajalaisen Lennon murhasta on tukkimies Esaias Hänninen....kertoi oikeudelle, että sanottu Hänninen oli heti kihlakunnan antaman tuomion jälkeen hänelle kertonut Lennon ja itsensä välillä syntyneen tappelun, jolloin Hänninen kivellä tappoi Lennon...."


Murhajututun käsittelyn päätöksestä kerrottiin 16.12.1899 Kokkola-lehdessä.          
 

"Samana päiwänä päättyi myös lohtajaisen Lennon murhajuttu, ja tuomittiin syytelty tukkimies Esa Hänninen murhasta ja sen yhteydessä tapahtuneesta warkaudesta.
Niinkuin muistettanee, tunnusti Hänninen, tuonnoin asian täällä esillä ollessa, murhanneessa Lennon, mutta nyt hän sen taas jyrkästi kielsi, väittäen entiset tunnustuksensa kaikki vääriksi...."

 


LÄHTEET:
Historiallinen sanomalehtikirjasto. Kokkola 1899, numerot 63, 92, 99. [http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/query.html] Luettu 29.6.2013.

Paikkakertomuksia Keski-Pohjanmaalta. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?.nce=1] Luettu 16.6.2013.